Maija Vilkkumaa: Nainen katolla

89. Maija Vilkkumaa: Nainen katolla



Ensivaikutelma kirjasta: Trendikäs 2010-luvun kirja. Tarinassa on monta näkökulmaa ja henkilöä, joista jokainen kirjoittaa, työkseen tai harrastuksekseen ja heitä yhdistää kirjoittajapiiri, ainakin aluksi. Kirjassa on myös henkilöiden kirjoittamia tekstejä ja tätä kautta kirjasta muodostuu erilaisten tekstien kokoelma ennemmin kuin juonivetoinen romaani. Mukana on jollain tapaa turhanpäiväiseltä tuntuvaa cityihmisen angstia ja ahdistusta - kun mikään ei tunnu miltään, kun mikään ei riitä mihinkään. Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä.

Ei tämä huono tai epäonnistunut kirja ole, mutta henkilökohtaisesti ei kolahtanut. Osaan kyllä kuvitella, että joku toinen saattaa pitää tästä kovastikin. Jälkivaikutelma: Tulipahan luettua.

Arvio: 2/5

Mons Kallentoft: Suvisurmat

88. Mons Kallentoft: Suvisurmat



Toisessa lukemassani Kallentoftin dekkarissa etsitään nuorten tyttöjen murhaajaa keskellä helteisintä kesää. Pidän kerronnasta, vaikka tarina on paikoin ehkä hieman liian hidastempoinen. Viihdyin kyllä edellisestä kirjasta (Sydäntalven uhri) tuttujen henkilöiden parissa. Loppua kohden jännitys tiivistyy, koska päähenkilölläkin on nuori tytär...
Pahoinpiteleekö Ruotsin poliisi todellakin rikoksista epäiltyjä? Se hämmensi. Skandinaavisten dekkareiden ystäville tätäkin voi suositella.

Arvio: 3/5

Rikollisen näkökulmaa: Fossum ja Lapidus

Luin kaksi rikosromaania, joista kumpikaan ei ole täysin tuore:
86. Karin Fossum: Harriet Krohnin murha ja 87. Jens Lapidus: Rahalla saa

      


Fossumin dekkarissa Harriet Krohnin murha ei etsitä murhaajaa, vaan kerrotaan heti, kuinka tavallinen peliongelmainen ylivelkaantunut mies tappaa velkojia pelätessään vanhan naisen. Alkaa pelon ja syyllisyyden kierre, jonka vainolta mies ei pääse pakoon. Aluksi kaikki näyttää hyvältä, mies maksaa velkansa ja ostaa tyttärelleen hevosen, mutta eräänä päivänä poliisi kuitenkin löytää hänet.

Rikosromaani rikollisen näkökulmasta kertoo, kuinka tavallinen epätoivoinen ihminen saattaa umpikujaan ahdettuna tehdä peruuttamattoman teon. Mies ei ole kovin sympaattinen, mutta kovin uskottava ja inhimillinen kuitenkin.

Arvio: 3/5

Rahalla saa -dekkarissa Tukholman alamaailmaa seurataan kolmesta suunnasta. Jorge onnistuu pakenemaan vankilasta ja pakoilemaan poliisia, Mrado on serbimafioso, joka pyörittää kiristysbisneksiään ja katkoo yhteistyöhaluttomien kumppaneiden sormia ja JW on parikymppinen tavistaustainen opiskelija, joka rahoittaa ökyluksuspintaliitobile-elämänsä huumeita myymällä. Pidin siitä, että vaikka tarinan maailma on äärimmäisen maskuliininen ja liikutaan alamaailmassa, raakuuksilla ei silti mässäillä eikä kerronta ole korosteisen alatyylistä tai vastenmielisen sovinistista. Kieli on yksinkertaista ja pelkistettyä, mutta ei lukijaa aliarvioivaa, ja tätä voisi suositella myös vähän lukeville (mies)lukijoille. Tarina tempaisi mukaansa ja ainoa, mikä hieman tympäisi, oli tuotemerkkien loputon luetteleminen.

Viihdyin tämän parissa paremmin kuin luulin. Luen jatko-osatkin.

Arvio: 4/5

Annika Luther: Opettajainhuone

85. Annika Luther: Opettajainhuone



Eräänä elokuun aamuna äidinkielenopettaja Magdalena herää ahdistukseen: kesäloman viime hetket ovat menossa ja lukukausi alkamassa suunnittelupäivällä.

Tätä kirjaa en ikinä olisi lukenut kesälomalla ja melkein se jäi lukematta nytkin. Luin 30 sivua ja päätin lopettaa kesken. Jatkoin kuitenkin seuraavana iltana. Mitäpä muuta sitä vuoden kiireisimpänä aikana iltasadukseen kaipaakaan kuin fiktiota omasta työstään?

Kirja on melko uskottava. Se kuvaa hyvin, kuinka opettajat uupuvat turhanpäiväisten projektipuuhastelujensa parissa. Varsinaista opetustyötä kirjassa ei kuvata juuri lainkaan; liekö se enää nykyään edes tärkeää. Tai sitten siitä ei vain voi kirjoittaa mediaseksikästä fiktiota. Opettajien virkistysmatka Tallinnaan taksvärkkipäivänä kuulostaa täydellisen utopistiselta ja kahden opettajan hyvin pedattu romanssi lähinnä tympäisee, mutta minua nyt ärsyttääkin jo lähtökohtaisesti kaikki rakkausdiipadaapat. Mitään hillittömän hauskaa tässä kirjassa ei todellakaan ole, vaikka takakansi niin lupaakin.

Suomentaja ei taida olla ihan ajan tasalla - ei nykyään ole yläasteita tai apuopettajia. Samaten nuori sijainen on palauttanut gradunsa, joka seuraavalla sivulla onkin jo väitöskirja. Ovatko nämä ruotsiksi sama asia, epäilen?

Arvio: 3/5

Anja Snellman: Pääoma

84. Anja Snellman: Pääoma



Snellman kirjoittaa sairaan sisarensa elämästä. Ja karhuista. Tarina ei etene kronologisesti, vaan kokonaiskuva muodostuu vähitellen pienistä palasista, ennakoinneista, muistoista, takaumista, tajunnanvirrasta, yksityiskohdista.

Minä pidin tästä. Pidin tarinan tunnelmasta ja rytmistä. Pidin siitä, kuinka tärkeä ja merkityksellinen näinkin vaatimaton ihminen selvästi on ollut ja ajatuksesta, että varmaan tuhannet lukevat hänen elämäntarinansa.

Arvio: 4/5

Ruohoa lunta

83. Tuntematon tekijä: Ruohoa lunta

80-luku vainoaa minua. Taas kerran pieni pala 80-lukua teki aikamatkan luokseni, kun huomasin tämän kirjaston poistokirjojen joukossa. Huumeita käyttävän 15-vuotiaan tytön päivkirja oli kova juttu 80-luvun lopun teinille, ja muistan lukeneeni tämän useampaan kertaan. Nytkään en malttanut vastustaa kiusausta, vaan oli pakko palata nuoruuteen ja lukea tämä uudestaan.

Mutta pöh! Eihän tämä tietenkään enää minkäänlaista vaikutusta tehnyt. Enpä edes tiedä pitäisikö uskoa, että tarina on autenttinen teinin päiväkirja. Pikaisen googletuksen perusteella ei ole. Phah, tiesin.

En tahdo tulla vanhaksi. Minulla on typerääkin typerämpi pelko rakas ystävä; pelkään yhtäkkiä olevani vanha ennen kuin olen oikein ehtinyt olla nuorikaan. Voikohan se käydä niin nopeasti vai joko olen pilannut koko elämäni? Luuletko sinä että elämä voi kulkea ohi ilman että ihminen edes huomaa sitä? Pahus, ajatuskin karmii selkäpiitäni.

Arvio: 2/5

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 1. Rakkaus

82. Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 1. Rakkaus


Erilaiseksi ja ulkopuoliseksi pienessä maalaiskylässä itsensä tunteva nuori poika matkustaa Tukholmaan, pääkaupunkiin, elämään, asumaan, opiskelemaan. Toisaalla nuori Jehovan todistaja -poika kiertää ovelta ovelle levittämässä Jumalan sanaa. On vuosi 1982.

Mitenköhän olenkin viime aikoina lukenut paljon 80-luvusta? Ilmeisesti ajasta on tullut sellaista historiaa, joka kiinnostaa monenikäisiä lukijoita tai ainakin keski-ikäisiä. Samaa teemaa, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja aids-epidemiaa, sivuttiin myös John Irvingin Minä olen monta -teoksessa. Teema on vakava ja raskas, mutta kirja itse on nopea- ja mukavalukuinen, kaunis ja kammottava. Aihe kiinnosti, koska en muista tästä paljoakaan lukeneeni ja tarina oli onnistuneesti kuvattu ja kerrottu. Rakkaustarina ei ärsyttänyt yhtään vaan päinvastoin, olisin halunnut tietää enemmän. Jatko-osien nimet, Sairaus ja Kuolema, eivät hyvää lupaa, mutta ehdottomasti luen nekin.

Arvio: 4/5

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja

81. Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja



Teinipojan elämää 80-luvulla. Tarkasti ja yksityiskohtaisesti kuvattua arkielämää, joistain kohdista tuli hyvin vahvasti oma nuoruus mieleen. Toisaalta tuli mieleen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Pelkkää teinielämää tässä ei kuitenkaan kuvata, vaan mukana on myös kertojan (kirjailijan itsensä?) aikuiseloa ja hyvin keskeisenä teemana läsnä on isäsuhde ja kuolema.

Pitäisi ihan googlettaa, kuinka omaelämäkerrallinen tämä kirja on. Käsittääkseni ihan täysin?

Tarina on kiehtova yhdistelmä arkielämän pienenpieniä yksityiskohtia ja pohdintoja elämän kulusta. Erittäin mielelläni luin ja kakkososankin jo löysin kirjastosta.

Arvio: 4/5

Risto Isomäki: Con rit

80. Risto Isomäki: Con rit



Ekologisesti kantaaottava jännitysromaani kertoo meribiologista ja miljoonaperijättärestä, jotka lähtevät yhdessä Vietnamiin etsimään merihirviötä. Teos tarjoaa paljon faktaa merien saastumisesta sekä vanhoista myyteistä ja sortuu välillä tyyliltään liiankin paasaavaksi, mutta toki pistää myös miettimään planeettamme saastumista ja sen seurauksia. Varsin kiintoisa aihe. Tosin tympäisi tämäkin rakkaustarina ja varsinkin stereotyyppinen naispäähenkilö, joka tuntuu surevan enemmän miehen lähtemistä kuin omaa sairastumistaan. Dialogikin on silmiinpistävän kirjakielistä.

Loppua kohden tarina käy todella jännittäväksi ja muistuttaa kouriintuntuvasti luonnon valtavasta ylivoimasta ihmiseen nähden. Kauhu ja kuolemanpelko on kuvattu niin elävästi ja uskottavasti, että kirjaa tuskin uskaltaa lukea. Tosin lopussa päähenkilöt ovat selvinneet varmasta kuolemasta jo lähes naurettavan monta kertaa.

Arvio:  3/5

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

79. Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat



Muistan pitäneeni Hosseinin edellisistä kirjoista, joten odotukset tätä kohtaan olivat suuret. Ja pidin minä tästäkin. Ihmiskohtaloita Afganistanissa 1950-luvulta 2000-luvulle, karuja ja riipaiseviakin. Ei tämä kuitenkaan niin kovasti kolahtanut kuin mitä olisin ehkä odottanut ja toivonut. Esim. loppu on alun näkökulmasta vähän liiankin ilmeinen. Alussa sisarukset erotetaan toisistaan, joten mitäköhän kummaa tapahtuu lopussa?

Mukavalukuista soljuvaa tarinankerrontaa. Odotin kuitenkin hieman enemmän.

Arvio: 3/5

Uutta ja vanhaa ruotsalaista: Wennstam ja Sjöwall & Wahlöö

77. Katarina Wennstam: Alfauros



Wennstamin trilogian viimeinen osa ottaa kantaa samaan asiaan kuin edellisetkin osat eli naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, kuinka emme maailman tasa-arvoisimmissakaan maissa ole tasa-arvoisia. Hieman harmitti, etten kovin hyvin muistanut edellisiä osia. Oliko esim. yksi päähenkilöistä, Emma, teinityttö ykkösosassa?

Tarina on onnistunut kuvaus siitä, kuinka komea, karismaattinen ja vaikutusvaltainen mies onnistuu saamaan nuoren naisen täysin pauloihinsa. Kuinka mikään ei riitä, kun kaikki naiset automaattisesti lankeavat jälkojen juureen, kuinka halutaan enemmän, kovempaa, hurjempaa, väkivaltaisempaa... Samaa tapahtuu oikeassakin elämässä, aivan varmasti.

Haluaisin lukea trilogian joskus uudestaan, kaikki osat peräkkäin. Ensimmäisen osan, Tahran, luin kaksi vuotta sitten, joten ei liene kummallista, etten sitä täysin muista. Toisen osan, Turman linnun, olen näköjään lukenut toissa kesänä.

Arvio 4/5

78. Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies joka hävisi savuna ilmaan

Toinen lukemani Martin Beck -dekkari sijoittuu 60-luvun Budapestiin, joka ihan näin nykyajassa sattuu olemaan yksi suosikkikaupungeistani. Kaupungin kuvaus ilahdutti ja kaupungin piirteet ja yksityiskohdat tulivat kolmen kuukauden takaiselta matkalta elävinä mieleen, tosin 60-luvun kuvittelin mustavalkoiseksi. :) Martin Beck matkustaa Budapestiin etsimään kadonnutta ruotsalaista miestä. Onko tästä tehty tv-elokuva? Jos on, en ole sitä nähnyt, mutta haluan nähdä 60-luvun mustavalkoisen Budapestin! Nopea- ja mukavalukuinen perusdekkari.

Arvio: 3/5