Eräänä elokuun aamuna äidinkielenopettaja Magdalena herää ahdistukseen: kesäloman viime hetket ovat menossa ja lukukausi alkamassa suunnittelupäivällä.
Tätä kirjaa en ikinä olisi lukenut kesälomalla ja melkein se jäi lukematta nytkin. Luin 30 sivua ja päätin lopettaa kesken. Jatkoin kuitenkin seuraavana iltana. Mitäpä muuta sitä vuoden kiireisimpänä aikana iltasadukseen kaipaakaan kuin fiktiota omasta työstään?
Kirja on melko uskottava. Se kuvaa hyvin, kuinka opettajat uupuvat turhanpäiväisten projektipuuhastelujensa parissa. Varsinaista opetustyötä kirjassa ei kuvata juuri lainkaan; liekö se enää nykyään edes tärkeää. Tai sitten siitä ei vain voi kirjoittaa mediaseksikästä fiktiota. Opettajien virkistysmatka Tallinnaan taksvärkkipäivänä kuulostaa täydellisen utopistiselta ja kahden opettajan hyvin pedattu romanssi lähinnä tympäisee, mutta minua nyt ärsyttääkin jo lähtökohtaisesti kaikki rakkausdiipadaapat. Mitään hillittömän hauskaa tässä kirjassa ei todellakaan ole, vaikka takakansi niin lupaakin.
Suomentaja ei taida olla ihan ajan tasalla - ei nykyään ole yläasteita tai apuopettajia. Samaten nuori sijainen on palauttanut gradunsa, joka seuraavalla sivulla onkin jo väitöskirja. Ovatko nämä ruotsiksi sama asia, epäilen?
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti