Päivä 05 – Kirja, joka tekee minut iloiseksi

Mitä ihminen tekee iloisena? Varmaankin nauraa. Aloin miettiä mitä kirjaa lukiessani olisin nauranut ääneen ja  ensimmäisenä tuli mieleeni Miika Nousiaisen kerrassaan hulvaton Vadelmavenepakolainen. Ruotsalaisuuden ylistys täysin uudesta näkökulmasta hihityttää ja lyö pahasti yli. En ole ennen tätä enkä tämän jälkeen lukenut mitään vastaavaa. Voinen siis nimetä Vadelmavenepakolaisen kirjaksi, joka tekee minut iloiseksi.

Päivä 04 - Suosikkikirjani suosikkisarjastani

Pieni runotyttö - sarjasta suosikkikirjani on trilogian viimeinen osa, Runotyttö etsii tähteään. Jo lapsena tarina tuntui kiehtovalta ja jopa hieman kielletyltä, isommille tarkoitetulta luettavalta, koska kirjassa päähenkilö Emilia on jo aikuinen, lähes oikea kirjailija, kihloissa ja onneton. Tarina saa onnellisen lopun, mikä tietysti lapsena oli tärkeää ja aikuisenakaan loppu ei tuntunut liian imelältä.

Berliininpoppelit -trilogiassa suosikkikirjani on sarjan ensimmäinen kirja nimeltään Berliininpoppelit.  Se on sarjan kantavin ja valovoimaisin kirja.

Päivä 03 – Suosikkisarjani

               

Suosikkisarjaa mietittäessä ei heti tullut mitään itsestäänselvästi mieleen. Sitten mieleeni putkahti kaksi trilogiaa yhtä aikaa. Lapsuuden suosikkitrilogiani on L.M. Montgomeryn Pieni Runotyttö, ehdottomasti. Kuinkakohan monta kertaa olen lukenut sen? Liioittelematta varmaan ainakin 15. Samastuin päähenkilöön erittäin vahvasti ja lapsena olin aivan varma, että minusta tulee kirjailija. Ei tullut.

Viime vuosilta suosikkitrilogiani on Anne B. Radgen Berliininpoppelit -trilogia, joka on mielestäni erittäin onnistunut, elävä ja mukavalukuinen tarina, vaikka onkin kovin synkkä eikä lopu onnellisesti, toisin kuin Pieni Runotyttö.

Päivä 02 – Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kolmesti

Olen lukenut kaikki lapsuudessa lukemani kirjat useammin kuin kolmesti - Tiina-kirjat, Montgomeryn ja Alcottin tyttökirjat, Viisikot ja vastaavat. Ensimmäisenä mieleeni tuli kuitenkin Anna-Leena Härkösen Häräntappoase, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. Taisin lukea sen ensimmäisen kerran vuonna 1988 tai 1989 ja sen jälkeen olen lukenut kirjan ainakin 7 tai 8 kertaa. Olen myös katsonut kirjasta tehdyn tv-näytelmän niin monta kertaa, että osaan repliikkejä ulkoa. Useimmat nykyteinit eivät enää Häräntappoasetta täysin ymmärrä, mikä sinänsä on sääli. Mutta klassikkoaseman nuortenkirjallisuuden joukossa kirja on ehdottomasti ansainnut.

Päivä 01 – Paras viime vuonna lukemani kirja

Tämän piti olla helppo. Vielä kolme tai neljä päivää sitten ajattelin, että paras viime vuonna lukemani kirja on ehdottomasti Lionel Shriverin Poikani Kevin, mutta sitten menin lukemaan vuoden viimeisinä päivinä Johanna Sinisalon Auringon ytimen. Ärgh. Pitäydyn kuitenkin ensimmäisessä valinnassani, joten olkoon joka tapauksessa Poikani Kevin viime vuoden paras kirja.

Olin kuullut paljon kehuja ja kohuja tästä kirjasta, mutta en tiennyt mitä odottaa. Olin ymmärtänyt tämän olevan jonkinlainen äitiyteen keskittyvä kirja, joten en tiennyt kiinnostaako tämä minua, koska itse olen lapseton. Ja kyllä, kirjan keskeinen teema on äitiys, mutta hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin mitä odotin. Kirja kertoo siitä, miten äidinrakkaus ei olekaan itsestään selvää ja mitä siitä kaikesta sitten seuraa.

Kirja on älykäs, nerokas, liikuttava, ajatuksia ja tunteita herättävä, yllätyksiä tarjoava. Tarina kosketti minua niin henkilökohtaisella tasolla, että tämä arvio on tuskin kovin objektiivinen. Täydellinen kirja minulle.

Havaintoja vuodesta 2013

Vuonna 2013 ei tullut sataa luettua täyteen, mutta tavoite olikin lukea 80 kirjaa, ja tavoite ylittyi. Luin mielestäni paljon erittäin hyviä kirjoja, ja laatuhan korvaa aina määrän. Luin huomattavasti enemmän ulkomaisia kuin kotimaisia kirjoja, ja kotimaisten kirjojen vuoden top ten olikin sitten aivan mahdoton laadittava, koska mieleenjääneitä suomalaisia kirjoja oli vain muutama. Toinen tavoite, olla lukematta kirjoja, joista en pidä, toteutui myös ainakin jossain määrin. Vajaa puolet lukemistani kirjoista oli perushyviä luettavia ja kolmasosa erinomaisia tai lähes sellaisia. Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2014.

Tavoite vuodelle 2014 on lukea taas sata kirjaa. Mitäpä sitä vähempää tavoittelemaan! Haluan lukea vihdoinkin myös omaan kirjahyllyyni kertyneet erittäin toivotut ja mielenkiintoiset kirjat, jotka tähän saakka ovat jääneet lukematta, koska kirjaston kirjat kiilaavat kiireellisyydellään aina ohi. Otan tavoitteeksi lukea yhden kirjan kuussa omasta kirjahyllystäni.

Arviot 2013
Arvio 5/5                              9 kpl
Arvio 4/5                            21 kpl
Arvio 3/5                            43 kpl
Arvio 2/5                            12 kpl
Arvio 1/5                              3 kpl
Ei arvioitu/useampi arvio       4 kpl

Yhteensä                              92 kpl

Vuoden suosikkikirjailijani. Näitä haluan lukea jatkossa lisää

Jennifer Egan
Jonas Gardell
Mons Kallentoft
Jens Lapidus
Ulla-Lena Lundberg
Haruki Murakami
Joyce Carol Oates
Lionel Shriver
Johanna Sinisalo

Näistä kirjailijoista en pitänyt ja näiden kirjoja tuskin luen lisää
Vera Vala
Karin Slaughter


Vuoden ristiriitaiset kirjailijat 
Gillian Flynn
Virpi Hämeen-Anttila


TOP 5 VUODEN PARHAAT LUETUT KOTIMAISET

1. Johanna Sinisalo: Auringon ydin
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää
3. Anja Snellman: Pääoma
4. Juha Itkonen: Kohti
5. Johanna Holmström: Itämaa


TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT ULKOMAISET

1. Lionel Shriver: Poikani Kevin
2. Haruki Murakami: 1Q84. Osat 1 ja 2.
3. Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
4. Jennifer Egan: Sydäntorni
5. Haruki Murakami: Kafka rannalla
6. Lionel Shriver: Big Brother
7. Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen
8. John Irving: Minä olen monta
9. Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja
10. Mikael Niemi: Veden viemää

 TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT DEKKARIT

1. Jo Nesbo: Aave
2. Gillian Flynn: Kiltti tyttö
3. Ursula Poznanski: Viisi
4. Lars Kepler: Tulitodistaja
5. Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri
6. Jens Lapidus: Rahalla saa 
7. Lisa Ballantyne: Syyllinen
8.Katarina Wennstam: Alfauros
9. Karin Fossum: Rakas Poona
10. Karin Alvtegen: Tuntematon

Englanniksi luin 
Lionel Shriver: Big Brother

Eniten luin
maaliskuussa 12 kirjaa, touko- ja syyskuussa 11 kirjaa.
Lionel Shriveria, 4 kirjaa


Vähiten luin
kesäkuussa, 5 kirjaa

Vuoden pettymykset
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Jari Tervo: Jarrusukka
Tuntematon tekijä: Ruohoa lunta   

Vuosi 2013

Vuonna 2013 luin 92 kirjaa. Vuodesta 2009 alkaen olen lukenut 418 kirjaa.

Riikka Ala-Harja: Reikä
Rajaa Alsanea: Riadin tytöt
Karin Alvtegen: Syyllisyys
Karin Alvtegen: Tuntematon
Lisa Ballantyne: Syyllinen
Marja Berisa: Reitti 44. Matkaopas maailman ympäri
Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt
Marja Björk: Prole
Marja Björk: Puuma
Jorgen Brekke: Armon piiri
Jorgen Brekke: Uneton 
Jennifer Egan: Sydäntorni 
Anne Enright: Unohdettu valssi 
Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Gillian Flynn: Kiltti tyttö
David Foenkinos: Yhden elämän muistot
Karin Fossum: Mustat sekunnit 
Karin Fossum: Rakas Poona
Karin Fossum: Harriet Krohnin murha
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 1. Rakkaus
Lisa Genova: Edelleen Alice 
Taina Haahti: Kaikki mitä tiedän huomisesta 
Lotte & Soren Hammer: Saastat
Victoria Hislop: Saari 
Johanna Holmström: Itämaa
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat 
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit 
Virpi Hämeen-Anttila: Railo 
Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen
Kaisa Ikola: Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus
John Irving: Minä olen monta
Risto Isomäki: Con rit
Juha Itkonen: Kohti 
Anders Jacobsson & Sören Olsson: Bertin tunnustukset  
Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina  
Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta
Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki
Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri
Mons Kallentoft: Suvisurmat 
Minna Keinänen ja Harri Nyman: Kissojen Suomi. 
Lars Kepler: Tulitodistaja
Katja Kettu: Piippuhylly
Julie Kibler: Matkalla kotiin
Kirja joka muutti elämäni. Toimittaneet Anu Laitila ja Silja Koivisto.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja 
Jens Lapidus: Rahalla saa 
Taina Latvala: Paljastuskirja
Tuija Lehtinen: Joka kimma sen tietää
Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän 
Heidi Linde: Jo nyt on! 
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Annika Luther: Opettajainhuone 
Camilla Läckberg: Majakanvartija 
Kirsi Merimaa: Baltia express
Kate Morton: Paluu Rivertoniin
Haruki Murakami: 1Q84. Osat 1 ja 2. 
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Reijo Mäki: Sahanpururevolveri
Reijo Mäki: Tatuoitu taivas
Jo Nesbo: Aave 
Mikael Niemi: Veden viemää
Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani 
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Mitri Pakkanen: Pallo haltuun, Mika!  
Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi
Ursula Poznanski: Viisi
J.K. Rowling: Paikka vapaana
Louis Sachar: Paahde
Lionel Shriver: Big Brother 
Lionel Shriver: Kaksoisvirhe
Lionel Shriver: Poikani Kevin
Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen
Johanna Sinisalo: Auringon ydin 
Salla Simukka: Punainen kuin veri
Salla Simukka: Valkea kuin lumi
Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna 
Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies joka hävisi savuna ilmaan 
Karin Slaughter: Kadotettu 
Karin Slaughter: Häpäisty 
Anja Snellman: Pääoma 
Anne Swärd: Kesällä kerran
Anne Swärd:  Viimeiseen hengenvetoon  
Taskunovellit. Toimittanut Vilja-Tuulia Huotarinen 
Jari Tervo: Jarrusukka 
Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa 
Tuntematon tekijä: Ruohoa lunta 
Linn Ullmann: Aarteemme kallis
Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Maija Vilkkumaa: Nainen katolla
Katarina Wennstam: Alfauros
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
 

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

92. Johanna Sinisalo: Auringon ydin



Sinisalon dystopiassa eletään Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa. Kaikki nautintoaineet alkoholista kofeiiniin on kielletty ja kieltoja valvoo Terveysvirasto. Naisista on jalostettu aivottomia bimboja, joita koulutetaan kuin koiria ja joiden ainoa tehtävä on miehen miellyttäminen ja lisääntyminen. Tässä maailmassa vaarallista elämää elää Vanna, kaivaten kadonnutta sisartaan ja peitellen suurta salaisuuttaan: Hän ei olekaan oikeasti bimbonaikkonen eloi, vaan älykäs morlokki. Lisäksi Vanna ja Jare diilaavat chiliä, joka on ehdottomasti kiellettyjen aineiden joukossa.

Hesarin kriitikko kehui tämän maasta taivaisiin, eikä hän väärässä ollut. Odotin tältä kirjalta paljon ja sain vielä enemmän. Tarina on nerokas, älykäs, pelottava, kammottava, koukuttava. Sen voi lukea yhteiskuntakritiikkinä, satiirina, feministisenä kannanottona, ihmisoikeuksien puolustuspuheena, vapauden manifestina tai ihan vain kiehtovana tarinana. En meinannut raaskia lukea tätä ollenkaan, koska en halunnut tämän loppuvan. Vuoden viime metreillä luin ehkä vuoden parhaan kirjan.

Arvio: 5/5

Jorgen Brekke: Uneton

91. Jorgen Brekke: Uneton



Norjalaisdekkarissa outo sormipuoli mies kidnappaa nuoria tyttöjä, jotta nämä laulaisivat hänet uneen. Metsästä löytyy ruumis, ja ruumiin päältä soittorasia. Se soittaa outoa kehtolaulua, jota kukaan ei tunnista. Rinnakkaistarinassa 1700-luvun Norjassa löytyy myös mystinen ruumis, joka myöhemmin katoaa.

Dekkari aukeaa vähitellen monesta näkökulmasta, aina 1700-luvulta lähtien, ja se on rakennettu niin, että lukija tietää enemmän kuin rikosta tutkiva poliisi. Itse arvasin murhaajan yllättävän aikaisin, vaikka kirjailija yrittääkin johtaa lukijaa harhaan. Loppua kohden tarina todella koukuttaa mukaansa ja se on dekkarina varsin kelpo ja toimiva, tasokaskin. Henkilökohtaisesti tämä ei kuitenkaan nouse suosikikseni. Kirjaa lukiessani näin painajaista, jossa koiraa hakataan lapiolla ja kyllä, syytän siitä vain ja ainoastaan tätä kirjaa. Toisaalta olisin voinut nähdä painajaista myös kärpäsistä, mikä sekin olisi ollut ällöä...

Arvio: 3/5