Norjalaisdekkarissa outo sormipuoli mies kidnappaa nuoria tyttöjä, jotta nämä laulaisivat hänet uneen. Metsästä löytyy ruumis, ja ruumiin päältä soittorasia. Se soittaa outoa kehtolaulua, jota kukaan ei tunnista. Rinnakkaistarinassa 1700-luvun Norjassa löytyy myös mystinen ruumis, joka myöhemmin katoaa.
Dekkari aukeaa vähitellen monesta näkökulmasta, aina 1700-luvulta lähtien, ja se on rakennettu niin, että lukija tietää enemmän kuin rikosta tutkiva poliisi. Itse arvasin murhaajan yllättävän aikaisin, vaikka kirjailija yrittääkin johtaa lukijaa harhaan. Loppua kohden tarina todella koukuttaa mukaansa ja se on dekkarina varsin kelpo ja toimiva, tasokaskin. Henkilökohtaisesti tämä ei kuitenkaan nouse suosikikseni. Kirjaa lukiessani näin painajaista, jossa koiraa hakataan lapiolla ja kyllä, syytän siitä vain ja ainoastaan tätä kirjaa. Toisaalta olisin voinut nähdä painajaista myös kärpäsistä, mikä sekin olisi ollut ällöä...
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti