Tämän piti olla helppo. Vielä kolme tai neljä päivää sitten ajattelin, että paras viime vuonna lukemani kirja on ehdottomasti Lionel Shriverin Poikani Kevin, mutta sitten menin lukemaan vuoden viimeisinä päivinä Johanna Sinisalon Auringon ytimen. Ärgh. Pitäydyn kuitenkin ensimmäisessä valinnassani, joten olkoon joka tapauksessa Poikani Kevin viime vuoden paras kirja.
Olin kuullut paljon kehuja ja kohuja tästä kirjasta, mutta en tiennyt mitä odottaa. Olin ymmärtänyt tämän olevan jonkinlainen äitiyteen keskittyvä kirja, joten en tiennyt kiinnostaako tämä minua, koska itse olen lapseton. Ja kyllä, kirjan keskeinen teema on äitiys, mutta hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin mitä odotin. Kirja kertoo siitä, miten äidinrakkaus ei olekaan itsestään selvää ja mitä siitä kaikesta sitten seuraa.
Kirja on älykäs, nerokas, liikuttava, ajatuksia ja tunteita herättävä, yllätyksiä tarjoava. Tarina kosketti minua niin henkilökohtaisella tasolla, että tämä arvio on tuskin kovin objektiivinen. Täydellinen kirja minulle.
Poikani Kevin ei minulla mennyt ihon alle, en tiedä miksi. Kaikki henkilöt tuntuivat kirjassa vähän vastenmielisiltä joten en oikein pystynyt elämään kenenkään mukana.
VastaaPoistaSinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ei ollut yhtään minun kirjani mutta Auringon ydin on alkanut kiinnostaa kovasti. Se tuntuu vetoavan todella moneen. Ennen päivänlaskua ei voi kun tuntuu jakavan mielipiteet.
Minä pidän Shriverin tavasta rakentaa tarinoita ja Poikani Kevinissä erityisesti epäluotettavan kertojan käyttö oli onnistunutta. Henkilöt eivät kyllä olleet erityisen miellyttäviä, mutta sitäkin kiehtovampia kaikessa karmeudessaan. :) Samoin Sinisalon Päivänlasku on yksi lempikirjoistani, se kolahti todella kovaa silloin monta vuotta sitten kun sen tuoreeltaan luin.
PoistaJos Sinisalon Auringon ytimessä miellyttää sukupuolistereotypioihin perustuva teema, niin kannattaa lukea myös sellainen kuin Jan Salmisen Äidinmaa. Todella kiehtova dystopia, jossa naiset ovat vallassa ja miehet alistettu...