Vuonna 2013 ei tullut sataa luettua täyteen, mutta tavoite olikin lukea 80 kirjaa, ja tavoite ylittyi. Luin mielestäni paljon erittäin hyviä kirjoja, ja laatuhan korvaa aina määrän. Luin huomattavasti enemmän ulkomaisia kuin kotimaisia kirjoja, ja kotimaisten kirjojen vuoden top ten olikin sitten aivan mahdoton laadittava, koska mieleenjääneitä suomalaisia kirjoja oli vain muutama. Toinen tavoite, olla lukematta kirjoja, joista en pidä, toteutui myös ainakin jossain määrin. Vajaa puolet lukemistani kirjoista oli perushyviä luettavia ja kolmasosa erinomaisia tai lähes sellaisia. Tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2014.
Tavoite vuodelle 2014 on lukea taas sata kirjaa. Mitäpä sitä vähempää tavoittelemaan! Haluan lukea vihdoinkin myös omaan kirjahyllyyni kertyneet erittäin toivotut ja mielenkiintoiset kirjat, jotka tähän saakka ovat jääneet lukematta, koska kirjaston kirjat kiilaavat kiireellisyydellään aina ohi. Otan tavoitteeksi lukea yhden kirjan kuussa omasta kirjahyllystäni.
Arviot 2013
Arvio 5/5 9 kpl
Arvio 4/5 21 kpl
Arvio 3/5 43 kpl
Arvio 2/5 12 kpl
Arvio 1/5 3 kpl
Ei arvioitu/useampi arvio 4 kpl
Yhteensä 92 kpl
Vuoden suosikkikirjailijani. Näitä haluan lukea jatkossa lisää
Jennifer Egan
Jonas Gardell
Mons Kallentoft
Jens Lapidus
Ulla-Lena Lundberg
Haruki Murakami
Joyce Carol Oates
Lionel Shriver
Johanna Sinisalo
Näistä kirjailijoista en pitänyt ja näiden kirjoja tuskin luen lisää
Vera Vala
Karin Slaughter
Vuoden ristiriitaiset kirjailijat
Gillian Flynn
Virpi Hämeen-Anttila
TOP 5 VUODEN PARHAAT LUETUT KOTIMAISET
1. Johanna Sinisalo: Auringon ydin
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää
3. Anja Snellman: Pääoma
4. Juha Itkonen: Kohti
5. Johanna Holmström: Itämaa
TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT ULKOMAISET
1. Lionel Shriver: Poikani Kevin
2. Haruki Murakami: 1Q84. Osat 1 ja 2.
3. Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
4. Jennifer Egan: Sydäntorni
5. Haruki Murakami: Kafka rannalla
6. Lionel Shriver: Big Brother
7. Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen
8. John Irving: Minä olen monta
9. Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja
10. Mikael Niemi: Veden viemää
TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT DEKKARIT
1. Jo Nesbo: Aave
2. Gillian Flynn: Kiltti tyttö
3. Ursula Poznanski: Viisi
4. Lars Kepler: Tulitodistaja
5. Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri
6. Jens Lapidus: Rahalla saa
7. Lisa Ballantyne: Syyllinen
8.Katarina Wennstam: Alfauros
9. Karin Fossum: Rakas Poona
10. Karin Alvtegen: Tuntematon
Englanniksi luin
Lionel Shriver: Big Brother
Eniten luin
maaliskuussa 12 kirjaa, touko- ja syyskuussa 11 kirjaa.
Lionel Shriveria, 4 kirjaa
Vähiten luin
kesäkuussa, 5 kirjaa
Vuoden pettymykset
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Jari Tervo: Jarrusukka
Tuntematon tekijä: Ruohoa lunta
tiistai 31. joulukuuta 2013
Vuosi 2013
Vuonna 2013 luin 92 kirjaa. Vuodesta 2009 alkaen olen lukenut 418 kirjaa.
Riikka Ala-Harja: Reikä
Rajaa Alsanea: Riadin tytöt
Karin Alvtegen: Syyllisyys
Karin Alvtegen: Tuntematon
Lisa Ballantyne: Syyllinen
Marja Berisa: Reitti 44. Matkaopas maailman ympäri
Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt
Marja Björk: Prole
Marja Björk: Puuma
Jorgen Brekke: Armon piiri
Jorgen Brekke: Uneton
Jennifer Egan: Sydäntorni
Anne Enright: Unohdettu valssi
Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Gillian Flynn: Kiltti tyttö
David Foenkinos: Yhden elämän muistot
Karin Fossum: Mustat sekunnit
Karin Fossum: Rakas Poona
Karin Fossum: Harriet Krohnin murha
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 1. Rakkaus
Lisa Genova: Edelleen Alice
Taina Haahti: Kaikki mitä tiedän huomisesta
Lotte & Soren Hammer: Saastat
Victoria Hislop: Saari
Johanna Holmström: Itämaa
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit
Virpi Hämeen-Anttila: Railo
Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen
Kaisa Ikola: Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus
John Irving: Minä olen monta
Risto Isomäki: Con rit
Juha Itkonen: Kohti
Anders Jacobsson & Sören Olsson: Bertin tunnustukset
Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina
Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta
Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki
Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri
Mons Kallentoft: Suvisurmat
Minna Keinänen ja Harri Nyman: Kissojen Suomi.
Lars Kepler: Tulitodistaja
Katja Kettu: Piippuhylly
Julie Kibler: Matkalla kotiin
Kirja joka muutti elämäni. Toimittaneet Anu Laitila ja Silja Koivisto.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja
Jens Lapidus: Rahalla saa
Taina Latvala: Paljastuskirja
Tuija Lehtinen: Joka kimma sen tietää
Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän
Heidi Linde: Jo nyt on!
Ulla-Lena Lundberg: Jää
Annika Luther: Opettajainhuone
Camilla Läckberg: Majakanvartija
Kirsi Merimaa: Baltia express
Kate Morton: Paluu Rivertoniin
Haruki Murakami: 1Q84. Osat 1 ja 2.
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Reijo Mäki: Sahanpururevolveri
Reijo Mäki: Tatuoitu taivas
Jo Nesbo: Aave
Mikael Niemi: Veden viemää
Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Mitri Pakkanen: Pallo haltuun, Mika!
Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi
Ursula Poznanski: Viisi
J.K. Rowling: Paikka vapaana
Louis Sachar: Paahde
Lionel Shriver: Big Brother
Lionel Shriver: Kaksoisvirhe
Lionel Shriver: Poikani Kevin
Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen
Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Salla Simukka: Punainen kuin veri
Salla Simukka: Valkea kuin lumi
Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna
Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies joka hävisi savuna ilmaan
Karin Slaughter: Kadotettu
Karin Slaughter: Häpäisty
Anja Snellman: Pääoma
Anne Swärd: Kesällä kerran
Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon
Taskunovellit. Toimittanut Vilja-Tuulia Huotarinen
Jari Tervo: Jarrusukka
Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
Tuntematon tekijä: Ruohoa lunta
Linn Ullmann: Aarteemme kallis
Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Maija Vilkkumaa: Nainen katolla
Katarina Wennstam: Alfauros
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
maanantai 30. joulukuuta 2013
Johanna Sinisalo: Auringon ydin
92. Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Sinisalon dystopiassa eletään Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa. Kaikki nautintoaineet alkoholista kofeiiniin on kielletty ja kieltoja valvoo Terveysvirasto. Naisista on jalostettu aivottomia bimboja, joita koulutetaan kuin koiria ja joiden ainoa tehtävä on miehen miellyttäminen ja lisääntyminen. Tässä maailmassa vaarallista elämää elää Vanna, kaivaten kadonnutta sisartaan ja peitellen suurta salaisuuttaan: Hän ei olekaan oikeasti bimbonaikkonen eloi, vaan älykäs morlokki. Lisäksi Vanna ja Jare diilaavat chiliä, joka on ehdottomasti kiellettyjen aineiden joukossa.
Hesarin kriitikko kehui tämän maasta taivaisiin, eikä hän väärässä ollut. Odotin tältä kirjalta paljon ja sain vielä enemmän. Tarina on nerokas, älykäs, pelottava, kammottava, koukuttava. Sen voi lukea yhteiskuntakritiikkinä, satiirina, feministisenä kannanottona, ihmisoikeuksien puolustuspuheena, vapauden manifestina tai ihan vain kiehtovana tarinana. En meinannut raaskia lukea tätä ollenkaan, koska en halunnut tämän loppuvan. Vuoden viime metreillä luin ehkä vuoden parhaan kirjan.
Arvio: 5/5
Sinisalon dystopiassa eletään Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa. Kaikki nautintoaineet alkoholista kofeiiniin on kielletty ja kieltoja valvoo Terveysvirasto. Naisista on jalostettu aivottomia bimboja, joita koulutetaan kuin koiria ja joiden ainoa tehtävä on miehen miellyttäminen ja lisääntyminen. Tässä maailmassa vaarallista elämää elää Vanna, kaivaten kadonnutta sisartaan ja peitellen suurta salaisuuttaan: Hän ei olekaan oikeasti bimbonaikkonen eloi, vaan älykäs morlokki. Lisäksi Vanna ja Jare diilaavat chiliä, joka on ehdottomasti kiellettyjen aineiden joukossa.
Hesarin kriitikko kehui tämän maasta taivaisiin, eikä hän väärässä ollut. Odotin tältä kirjalta paljon ja sain vielä enemmän. Tarina on nerokas, älykäs, pelottava, kammottava, koukuttava. Sen voi lukea yhteiskuntakritiikkinä, satiirina, feministisenä kannanottona, ihmisoikeuksien puolustuspuheena, vapauden manifestina tai ihan vain kiehtovana tarinana. En meinannut raaskia lukea tätä ollenkaan, koska en halunnut tämän loppuvan. Vuoden viime metreillä luin ehkä vuoden parhaan kirjan.
Arvio: 5/5
perjantai 27. joulukuuta 2013
Jorgen Brekke: Uneton
91. Jorgen Brekke: Uneton
Norjalaisdekkarissa outo sormipuoli mies kidnappaa nuoria tyttöjä, jotta nämä laulaisivat hänet uneen. Metsästä löytyy ruumis, ja ruumiin päältä soittorasia. Se soittaa outoa kehtolaulua, jota kukaan ei tunnista. Rinnakkaistarinassa 1700-luvun Norjassa löytyy myös mystinen ruumis, joka myöhemmin katoaa.
Dekkari aukeaa vähitellen monesta näkökulmasta, aina 1700-luvulta lähtien, ja se on rakennettu niin, että lukija tietää enemmän kuin rikosta tutkiva poliisi. Itse arvasin murhaajan yllättävän aikaisin, vaikka kirjailija yrittääkin johtaa lukijaa harhaan. Loppua kohden tarina todella koukuttaa mukaansa ja se on dekkarina varsin kelpo ja toimiva, tasokaskin. Henkilökohtaisesti tämä ei kuitenkaan nouse suosikikseni. Kirjaa lukiessani näin painajaista, jossa koiraa hakataan lapiolla ja kyllä, syytän siitä vain ja ainoastaan tätä kirjaa. Toisaalta olisin voinut nähdä painajaista myös kärpäsistä, mikä sekin olisi ollut ällöä...
Arvio: 3/5
Norjalaisdekkarissa outo sormipuoli mies kidnappaa nuoria tyttöjä, jotta nämä laulaisivat hänet uneen. Metsästä löytyy ruumis, ja ruumiin päältä soittorasia. Se soittaa outoa kehtolaulua, jota kukaan ei tunnista. Rinnakkaistarinassa 1700-luvun Norjassa löytyy myös mystinen ruumis, joka myöhemmin katoaa.
Dekkari aukeaa vähitellen monesta näkökulmasta, aina 1700-luvulta lähtien, ja se on rakennettu niin, että lukija tietää enemmän kuin rikosta tutkiva poliisi. Itse arvasin murhaajan yllättävän aikaisin, vaikka kirjailija yrittääkin johtaa lukijaa harhaan. Loppua kohden tarina todella koukuttaa mukaansa ja se on dekkarina varsin kelpo ja toimiva, tasokaskin. Henkilökohtaisesti tämä ei kuitenkaan nouse suosikikseni. Kirjaa lukiessani näin painajaista, jossa koiraa hakataan lapiolla ja kyllä, syytän siitä vain ja ainoastaan tätä kirjaa. Toisaalta olisin voinut nähdä painajaista myös kärpäsistä, mikä sekin olisi ollut ällöä...
Arvio: 3/5
torstai 26. joulukuuta 2013
Viisi vuotta muistiinmerkittyjä kirjoja!
Ajatuksiani kirjablogin pitämisestä
Vuoden lopussa tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun aloin kirjoittaa muistiin lukemiani kirjoja. Tarve tähän syntyi siksi, että useammin kuin kerran raahasin kirjastosta mukanani kirjoja, jotka olin jo lukenut. En yksinkertaisesti kyennyt muistamaan, mitä olin lukenut ja mitä en.
Aluksi kirjoitin ylös lukemistani kirjoista vain muutaman rivin vihreäkantiseen muistikirjaan. Ajattelin, ettei minulla ole aikaa, energiaa tai innostusta kirjoittaa varsinaisia oikeita arvosteluita eikä ole vieläkään. Kirjoitan blogia edelleen itselleni, jotta muistaisin lukemani kirjat. Blogin myötä kirjoittamistani teksteistä on tullut kuitenkin pidempiä ja henkilökohtaisempia kuin mitä aiemmin ajattelin kirjoittavani.
Kun olin kirjoittanut muistiin lukemiani kirjoja noin puolentoista vuoden ajan, muistikirjaformaatti alkoi tuntua kömpelöltä ja vanhanaikaiselta. Niinpä sitten elokuussa 2010 perustin tämän blogin, ja siirsin tänne vaatimattomat rivini myös vuosina 2009 ja 2010 lukemistani kirjoista. En ole missään vaiheessa linkittänyt blogiani minnekään tai mainostanut tätä missään. En ole osannut tai jaksanut verkostoitua muiden kanssa enkä tiedä, miten lukijoita hankitaan. Tilastojen mukaan blogia lukee keskimäärin noin 10-20 ihmistä päivässä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Olen iloinen lukijoista ja siitä, jos voin tarjota joillekin ihmisille hupia tai tietoa. Erityisesti ilahdun kommenteista, mutta edelleen kirjoitan silti pääasiassa itselleni, vaikka tiedän, ettei se ole blogin pitämisen tarkoitus. Lienen kai outo, mutta lähinnä kammoksuttaa ajatus, että blogia lukisi sadat ja tuhannet ihmiset. Tulisi kamalat paineet kirjoittaa jotain älykästä ja järkevää. Silti näen blogin mahdollisuutena myös johonkin muuhun kuin itselleni kirjoitteluun. Ehkä pitäisi itsekin aktivoitua ja etsiä luettavaksi muiden blogeja ja kommentoida niitä. Kenties, ehkä jonain päivänä. Hyviä kirjablogeja on paljon, sen tiedän.
Viimeisen viiden vuoden aikana, vuosien 2009, 2010, 2011, 2012 ja 2013 kuluessa olen lukenut yhteensä 418 kirjaa. Suurinta osaa näistä kirjoista en muistaisi ilman tätä blogia. Olenkin
ajatellut hyödyntää blogia ja listata 25 parasta lukemaani kirjaa viimeisen viiden vuoden ajalta. Lisäksi aion osallistua netistä löytämääni 30 päivän kirjahaasteeseen ja tammikuussa postata tänne kirja-aiheisen merkinnän joka päivä. Se tulee olemaan itselleni erityisen suuri panostus, mutta toisaalta teksteistä ei tule pitkiä ja on ollut hauska miettiä elämäni aikana lukemiani kirjoja ja niiden merkitystä itselleni.
30 päivän kirjahaaste
Vuoden lopussa tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun aloin kirjoittaa muistiin lukemiani kirjoja. Tarve tähän syntyi siksi, että useammin kuin kerran raahasin kirjastosta mukanani kirjoja, jotka olin jo lukenut. En yksinkertaisesti kyennyt muistamaan, mitä olin lukenut ja mitä en.
Aluksi kirjoitin ylös lukemistani kirjoista vain muutaman rivin vihreäkantiseen muistikirjaan. Ajattelin, ettei minulla ole aikaa, energiaa tai innostusta kirjoittaa varsinaisia oikeita arvosteluita eikä ole vieläkään. Kirjoitan blogia edelleen itselleni, jotta muistaisin lukemani kirjat. Blogin myötä kirjoittamistani teksteistä on tullut kuitenkin pidempiä ja henkilökohtaisempia kuin mitä aiemmin ajattelin kirjoittavani.
Kun olin kirjoittanut muistiin lukemiani kirjoja noin puolentoista vuoden ajan, muistikirjaformaatti alkoi tuntua kömpelöltä ja vanhanaikaiselta. Niinpä sitten elokuussa 2010 perustin tämän blogin, ja siirsin tänne vaatimattomat rivini myös vuosina 2009 ja 2010 lukemistani kirjoista. En ole missään vaiheessa linkittänyt blogiani minnekään tai mainostanut tätä missään. En ole osannut tai jaksanut verkostoitua muiden kanssa enkä tiedä, miten lukijoita hankitaan. Tilastojen mukaan blogia lukee keskimäärin noin 10-20 ihmistä päivässä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Olen iloinen lukijoista ja siitä, jos voin tarjota joillekin ihmisille hupia tai tietoa. Erityisesti ilahdun kommenteista, mutta edelleen kirjoitan silti pääasiassa itselleni, vaikka tiedän, ettei se ole blogin pitämisen tarkoitus. Lienen kai outo, mutta lähinnä kammoksuttaa ajatus, että blogia lukisi sadat ja tuhannet ihmiset. Tulisi kamalat paineet kirjoittaa jotain älykästä ja järkevää. Silti näen blogin mahdollisuutena myös johonkin muuhun kuin itselleni kirjoitteluun. Ehkä pitäisi itsekin aktivoitua ja etsiä luettavaksi muiden blogeja ja kommentoida niitä. Kenties, ehkä jonain päivänä. Hyviä kirjablogeja on paljon, sen tiedän.
Viimeisen viiden vuoden aikana, vuosien 2009, 2010, 2011, 2012 ja 2013 kuluessa olen lukenut yhteensä 418 kirjaa. Suurinta osaa näistä kirjoista en muistaisi ilman tätä blogia. Olenkin
ajatellut hyödyntää blogia ja listata 25 parasta lukemaani kirjaa viimeisen viiden vuoden ajalta. Lisäksi aion osallistua netistä löytämääni 30 päivän kirjahaasteeseen ja tammikuussa postata tänne kirja-aiheisen merkinnän joka päivä. Se tulee olemaan itselleni erityisen suuri panostus, mutta toisaalta teksteistä ei tule pitkiä ja on ollut hauska miettiä elämäni aikana lukemiani kirjoja ja niiden merkitystä itselleni.
30 päivän kirjahaaste
Päivä 01 – Paras viime vuonna lukemasi kirja
Päivä 02 – Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kolmesti
Päivä 03 – Suosikkisarjasi
Päivä 04 – Suosikkikirjasi suosikkisarjastasi
Päivä 02 – Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kolmesti
Päivä 03 – Suosikkisarjasi
Päivä 04 – Suosikkikirjasi suosikkisarjastasi
Päivä 05 – Kirja, joka tekee sinut iloiseksi
Päivä 06 – Kirja, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 06 – Kirja, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 07 – Aliarvostetuin kirja
Päivä 08 – Yliarvostetuin kirja
Päivä 09 – Kirja, jota vastoin ennakko-odotuksia päädyit rakastamaan
Päivä 10 – Suosikkiklassikko
Päivä 11 – Kirja, jota vihasit
Päivä 12 – Kirja, jota rakastit muttet rakasta enää
Päivä 13 – Suosikkikirjailijasi
Päivä 11 – Kirja, jota vihasit
Päivä 12 – Kirja, jota rakastit muttet rakasta enää
Päivä 13 – Suosikkikirjailijasi
Päivä 14 – Suosikkikirja suosikkikirjailijaltasi
Päivä 15 – Suosikki mieshahmo
Päivä 16 – Suosikki naishahmo
Päivä 17 – Suosikkilainaus suosikkikirjastasi
Päivä 18 – Kirja, johon olit pettynyt
Päivä 19 – Suosikkikirja, josta on tehty elokuva
Päivä 15 – Suosikki mieshahmo
Päivä 16 – Suosikki naishahmo
Päivä 17 – Suosikkilainaus suosikkikirjastasi
Päivä 18 – Kirja, johon olit pettynyt
Päivä 19 – Suosikkikirja, josta on tehty elokuva
Päivä 20 – Romanttisin kirja, josta pidit
Päivä 21 – Lapsuutesi suosikkikirja
Päivä 22 – Omistamasi suosikkikirja
Päivä 23 – Kirja, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, mutta et ole vielä lukenut
Päivä 22 – Omistamasi suosikkikirja
Päivä 23 – Kirja, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, mutta et ole vielä lukenut
Päivä 24 – Kirja, jonka toivoisit muidenkin lukevan
Päivä 25 – Hahmo, kehen samaistut parhaiten
Päivä 26 – Kirja, joka muutti mielipidettäsi jostakin
Päivä 27 – Yllätyksellisin käännekohta tai loppu
Päivä 28 – Paras kirjan nimi
Päivä 29 – Kirja, jota kaikki vihasivat mutta sinä pidit
Päivä 30 – Kaikkien aikojen suosikkikirjasi
Päivä 26 – Kirja, joka muutti mielipidettäsi jostakin
Päivä 27 – Yllätyksellisin käännekohta tai loppu
Päivä 28 – Paras kirjan nimi
Päivä 29 – Kirja, jota kaikki vihasivat mutta sinä pidit
Päivä 30 – Kaikkien aikojen suosikkikirjasi
maanantai 23. joulukuuta 2013
Lionel Shriver: Big Brother
90. Lionel Shriver: Big Brother
Miksei Shriveria ole suomennettu neljää kirjaa enempää? Hän on kuitenkin kirjoittanut kymmenen kirjaa, joista uusin on nimeltään Big Brother. No, pakko kai sitten lukea englanniksi. Enpä ole mitään muuta englanniksi tänä vuonna vielä lukenutkaan.
Tarinan nelikymppisellä kertojalla, yrittäjä ja perheenäiti Pandoralla, on isoveli, joka on menettänyt asuntonsa ja muuttaa nyt hetkeksi sisarensa ja tämän perheen luo asumaan. Vuosien myötä isoveljestä on tullut iso veli, sairaalloisen ylipainoinen ja suurikokoinen, ylilihava, läski. Veli onnistuu aiheuttamaan huomattavan paljon konflikteja sisarensa perheessä ja jossain vaiheessa Pandoran on tehtävä valinta: joko aviomies tai isoveli.
Tarina kertoo sairaalloisesta ylipainosta ja sen vaikutuksesta ihmisen elämään, uraan ja ihmissuhteisiin, kaikkeen. Aiheen voisi kuvitella ainakin amerikkalaisessa yhteiskunnassa olevan aina ajankohtainen ja hyvinkin tärkeä. Tarina kertoo kuitenkin myös perheestä ja lojaaliudesta, lopulta hyvinkin karulla tavalla.
I failed to derive a simple answer to the chicken-and-egg question of whether he got depressed because he was fat or vice versa. His weight had narrowed his professional opportunities, which was depressing, which made him eat, which made him fatter. It narrowed his romantic and sexual opportunities, which was depressing, which made him eat, which made him fatter. Fat itself was depressing, which made him fatter.
Ajattelin heti, etten pidä tästä kirjasta, jos veli Edison pystyy nopeasti ja helposti laihtumaan sairaalloisen ylipainoisesta normaalipainoiseksi, koska se vaan ei ole uskottavaa ja tekee tarinasta sadun. Aluksi kaikki näyttääkin melkoisen satumaiselta, mutta lopussa kaikki on toisin. Loppu on huikea. Shriver on huikea ja tällä kirjalla hän vain vahvisti paikkansa suosikkikirjailijoitteni joukossa.
Arvio: 5/5
Miksei Shriveria ole suomennettu neljää kirjaa enempää? Hän on kuitenkin kirjoittanut kymmenen kirjaa, joista uusin on nimeltään Big Brother. No, pakko kai sitten lukea englanniksi. Enpä ole mitään muuta englanniksi tänä vuonna vielä lukenutkaan.
Tarinan nelikymppisellä kertojalla, yrittäjä ja perheenäiti Pandoralla, on isoveli, joka on menettänyt asuntonsa ja muuttaa nyt hetkeksi sisarensa ja tämän perheen luo asumaan. Vuosien myötä isoveljestä on tullut iso veli, sairaalloisen ylipainoinen ja suurikokoinen, ylilihava, läski. Veli onnistuu aiheuttamaan huomattavan paljon konflikteja sisarensa perheessä ja jossain vaiheessa Pandoran on tehtävä valinta: joko aviomies tai isoveli.
Tarina kertoo sairaalloisesta ylipainosta ja sen vaikutuksesta ihmisen elämään, uraan ja ihmissuhteisiin, kaikkeen. Aiheen voisi kuvitella ainakin amerikkalaisessa yhteiskunnassa olevan aina ajankohtainen ja hyvinkin tärkeä. Tarina kertoo kuitenkin myös perheestä ja lojaaliudesta, lopulta hyvinkin karulla tavalla.
I failed to derive a simple answer to the chicken-and-egg question of whether he got depressed because he was fat or vice versa. His weight had narrowed his professional opportunities, which was depressing, which made him eat, which made him fatter. It narrowed his romantic and sexual opportunities, which was depressing, which made him eat, which made him fatter. Fat itself was depressing, which made him fatter.
Ajattelin heti, etten pidä tästä kirjasta, jos veli Edison pystyy nopeasti ja helposti laihtumaan sairaalloisen ylipainoisesta normaalipainoiseksi, koska se vaan ei ole uskottavaa ja tekee tarinasta sadun. Aluksi kaikki näyttääkin melkoisen satumaiselta, mutta lopussa kaikki on toisin. Loppu on huikea. Shriver on huikea ja tällä kirjalla hän vain vahvisti paikkansa suosikkikirjailijoitteni joukossa.
Arvio: 5/5
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Maija Vilkkumaa: Nainen katolla
89. Maija Vilkkumaa: Nainen katolla
Ensivaikutelma kirjasta: Trendikäs 2010-luvun kirja. Tarinassa on monta näkökulmaa ja henkilöä, joista jokainen kirjoittaa, työkseen tai harrastuksekseen ja heitä yhdistää kirjoittajapiiri, ainakin aluksi. Kirjassa on myös henkilöiden kirjoittamia tekstejä ja tätä kautta kirjasta muodostuu erilaisten tekstien kokoelma ennemmin kuin juonivetoinen romaani. Mukana on jollain tapaa turhanpäiväiseltä tuntuvaa cityihmisen angstia ja ahdistusta - kun mikään ei tunnu miltään, kun mikään ei riitä mihinkään. Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä.
Ei tämä huono tai epäonnistunut kirja ole, mutta henkilökohtaisesti ei kolahtanut. Osaan kyllä kuvitella, että joku toinen saattaa pitää tästä kovastikin. Jälkivaikutelma: Tulipahan luettua.
Arvio: 2/5
Ensivaikutelma kirjasta: Trendikäs 2010-luvun kirja. Tarinassa on monta näkökulmaa ja henkilöä, joista jokainen kirjoittaa, työkseen tai harrastuksekseen ja heitä yhdistää kirjoittajapiiri, ainakin aluksi. Kirjassa on myös henkilöiden kirjoittamia tekstejä ja tätä kautta kirjasta muodostuu erilaisten tekstien kokoelma ennemmin kuin juonivetoinen romaani. Mukana on jollain tapaa turhanpäiväiseltä tuntuvaa cityihmisen angstia ja ahdistusta - kun mikään ei tunnu miltään, kun mikään ei riitä mihinkään. Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä.
Ei tämä huono tai epäonnistunut kirja ole, mutta henkilökohtaisesti ei kolahtanut. Osaan kyllä kuvitella, että joku toinen saattaa pitää tästä kovastikin. Jälkivaikutelma: Tulipahan luettua.
Arvio: 2/5
lauantai 21. joulukuuta 2013
Mons Kallentoft: Suvisurmat
88. Mons Kallentoft: Suvisurmat
Toisessa lukemassani Kallentoftin dekkarissa etsitään nuorten tyttöjen murhaajaa keskellä helteisintä kesää. Pidän kerronnasta, vaikka tarina on paikoin ehkä hieman liian hidastempoinen. Viihdyin kyllä edellisestä kirjasta (Sydäntalven uhri) tuttujen henkilöiden parissa. Loppua kohden jännitys tiivistyy, koska päähenkilölläkin on nuori tytär...
Pahoinpiteleekö Ruotsin poliisi todellakin rikoksista epäiltyjä? Se hämmensi. Skandinaavisten dekkareiden ystäville tätäkin voi suositella.
Arvio: 3/5
Toisessa lukemassani Kallentoftin dekkarissa etsitään nuorten tyttöjen murhaajaa keskellä helteisintä kesää. Pidän kerronnasta, vaikka tarina on paikoin ehkä hieman liian hidastempoinen. Viihdyin kyllä edellisestä kirjasta (Sydäntalven uhri) tuttujen henkilöiden parissa. Loppua kohden jännitys tiivistyy, koska päähenkilölläkin on nuori tytär...
Pahoinpiteleekö Ruotsin poliisi todellakin rikoksista epäiltyjä? Se hämmensi. Skandinaavisten dekkareiden ystäville tätäkin voi suositella.
Arvio: 3/5
tiistai 10. joulukuuta 2013
Rikollisen näkökulmaa: Fossum ja Lapidus
Luin kaksi rikosromaania, joista kumpikaan ei ole täysin tuore:
86. Karin Fossum: Harriet Krohnin murha ja 87. Jens Lapidus: Rahalla saa
Fossumin dekkarissa Harriet Krohnin murha ei etsitä murhaajaa, vaan kerrotaan heti, kuinka tavallinen peliongelmainen ylivelkaantunut mies tappaa velkojia pelätessään vanhan naisen. Alkaa pelon ja syyllisyyden kierre, jonka vainolta mies ei pääse pakoon. Aluksi kaikki näyttää hyvältä, mies maksaa velkansa ja ostaa tyttärelleen hevosen, mutta eräänä päivänä poliisi kuitenkin löytää hänet.
Rikosromaani rikollisen näkökulmasta kertoo, kuinka tavallinen epätoivoinen ihminen saattaa umpikujaan ahdettuna tehdä peruuttamattoman teon. Mies ei ole kovin sympaattinen, mutta kovin uskottava ja inhimillinen kuitenkin.
Arvio: 3/5
Rahalla saa -dekkarissa Tukholman alamaailmaa seurataan kolmesta suunnasta. Jorge onnistuu pakenemaan vankilasta ja pakoilemaan poliisia, Mrado on serbimafioso, joka pyörittää kiristysbisneksiään ja katkoo yhteistyöhaluttomien kumppaneiden sormia ja JW on parikymppinen tavistaustainen opiskelija, joka rahoittaa ökyluksuspintaliitobile-elämänsä huumeita myymällä. Pidin siitä, että vaikka tarinan maailma on äärimmäisen maskuliininen ja liikutaan alamaailmassa, raakuuksilla ei silti mässäillä eikä kerronta ole korosteisen alatyylistä tai vastenmielisen sovinistista. Kieli on yksinkertaista ja pelkistettyä, mutta ei lukijaa aliarvioivaa, ja tätä voisi suositella myös vähän lukeville (mies)lukijoille. Tarina tempaisi mukaansa ja ainoa, mikä hieman tympäisi, oli tuotemerkkien loputon luetteleminen.
Viihdyin tämän parissa paremmin kuin luulin. Luen jatko-osatkin.
Arvio: 4/5
86. Karin Fossum: Harriet Krohnin murha ja 87. Jens Lapidus: Rahalla saa
Fossumin dekkarissa Harriet Krohnin murha ei etsitä murhaajaa, vaan kerrotaan heti, kuinka tavallinen peliongelmainen ylivelkaantunut mies tappaa velkojia pelätessään vanhan naisen. Alkaa pelon ja syyllisyyden kierre, jonka vainolta mies ei pääse pakoon. Aluksi kaikki näyttää hyvältä, mies maksaa velkansa ja ostaa tyttärelleen hevosen, mutta eräänä päivänä poliisi kuitenkin löytää hänet.
Rikosromaani rikollisen näkökulmasta kertoo, kuinka tavallinen epätoivoinen ihminen saattaa umpikujaan ahdettuna tehdä peruuttamattoman teon. Mies ei ole kovin sympaattinen, mutta kovin uskottava ja inhimillinen kuitenkin.
Arvio: 3/5
Rahalla saa -dekkarissa Tukholman alamaailmaa seurataan kolmesta suunnasta. Jorge onnistuu pakenemaan vankilasta ja pakoilemaan poliisia, Mrado on serbimafioso, joka pyörittää kiristysbisneksiään ja katkoo yhteistyöhaluttomien kumppaneiden sormia ja JW on parikymppinen tavistaustainen opiskelija, joka rahoittaa ökyluksuspintaliitobile-elämänsä huumeita myymällä. Pidin siitä, että vaikka tarinan maailma on äärimmäisen maskuliininen ja liikutaan alamaailmassa, raakuuksilla ei silti mässäillä eikä kerronta ole korosteisen alatyylistä tai vastenmielisen sovinistista. Kieli on yksinkertaista ja pelkistettyä, mutta ei lukijaa aliarvioivaa, ja tätä voisi suositella myös vähän lukeville (mies)lukijoille. Tarina tempaisi mukaansa ja ainoa, mikä hieman tympäisi, oli tuotemerkkien loputon luetteleminen.
Viihdyin tämän parissa paremmin kuin luulin. Luen jatko-osatkin.
Arvio: 4/5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)