En muista koskaan lukeneeni yhtäkään kirjaa saamelaisista, joten tartuin kirjaan kiinnostuneena. Lisäksi muistan pitäneeni ennenkin Alasalmen kirjoista, joten odotukset olivat melko korkealla. Enkä todellakaan joutunut pettymään.
Kirjassa on kolme tarinaa, 1500-luvulta, 1800-luvulta ja vuodelta 2013. Pidin kaikista tarinoista, myös Lars Levi Laestadiuksesta kertovasta, vaikka etukäteen ajattelinkin sen ehkä kiinnostavan vähiten. 1500-luvun tarinassa on maaginen ja kiehtova tunnelma. Sen päähenkilö, nuori tyttö Soruia on kovin sympaattinen ja hänen tarinalleen toivoo onnellista loppua, vaikkei se kovin todennäköiseltä näytäkään. Myös Laestadius näyttäytyy ehkä hieman yllättäen melko miellyttävänä hahmona. Epämiellyttävin, tosin ehkä helpoiten lähestyttävä hahmo on nykyajan tarinan pikkurikollinen Sami, mutta hänenkin tarinansa on uskottava ja kiinnostava.
Tämä kirja yllätti positiivisesti. Kirjalla on tärkeä viesti vähemmistön puolustuspuheena, joka on kuitenkin hienovarainen eikä mikään meuhkaava paasaus. Kieli on kaunista ja tarina elää ja hengittää. Lapin maisemat piirtyvät kovin elävinä mieleen. Mielestäni tämä on Alasalmen paras kirja ja voisin sanoa jo nyt, että tämä tulee sijoittumaan parhaiden tänä vuonna lukemieni joukkoon.
Arvio: 4/5
Pidin kovasti kirjasta, varsinkin ensimmäisestä osasta. Tähän on tullut nyt jatkokirja Pajulinnun huuto.
VastaaPoistaJoo, mäkin ilahduin tuosta jatko-osasta. Se onkin mulla jo kirjastosta lainassa.
Poista