Maaliskuun kirja omasta hyllystäni
Olen vältellyt tämän kirjan lukemista, koska tiesin sen kertovan avioerosta ja syöpäsairaasta lapsesta. Ajattelin tarinan olevan ankea, ahdistava tai sitten elämä on kamalaa -tyylinen ruikutus. Mutta kirja olikin pääpiirteissään ihan miellyttävä, kerralla luettava, toiveikaskin kaiken kurjuuden alla. Toki tarina on aiheensa vuoksi hyvin melankolinen ja päähenkilön alistuminen pettäjäsikamiehensä mielivaltaan paikoin ärsyttääkin. Tietty toiveikkuus ja vahvuus tässä kuitenkin miellytti, vaikka elämän varjopuolia kuvataankin. Pidin kerrontatavasta ja tarinan rytmistä, kovastikin. Onnistunut tarina, viimeistellyn ja mietityn oloinen.
Arvio: 3½/5
Ala-Harja itse kertoi Joensuun kirjailijatapahtumassa syksyllä 2013 olleensa kirjoitusvaiheessa huolissaan, olisiko kolme konfliktia liikaa yhteen kirjaan. Minusta ei: historiallinen, aviollinen ja lapsen terveyteen liittyvä kriisi pikemminkin tukivat toisiaan ja kirjan rakennetta. Ehkä ne yhdessä jopa loivat perspektiiviä, että kaikesta pääsee lopulta yli, vaikkei kolhuitta tietenkään. Pidin myös kertojaminän kuvaamasta seksuaalisesta monipuolisuudesta, joka toi särmää hänen varsin konventionaaliseen pettämisen sietämiseensä.
VastaaPoistaIkävää, että kirjasta kohuttiin aivan väärän asian takia, ja teoksen ansiot jäivät sitten vähemmälle tarkastelulle. Kielellisestikin viimeistelty teos, mikä siis ei ole aivan itsestäänselvyys nykyään.
Mullakin oli tätä lukiessani mielessä tuo kohu, jonka kirja aiheutti. En oikein tiedä mitä siitäkin ajatella. Kirjailijat kai aina ottavat aineksia tarinoihinsa omasta ja lähipiirin elämästä, mutta sitten... Toisaalta ja toisaalta...
VastaaPoista(Minä tiedän erään, joka ei pahastu, jos vaikkapa sinä kirjoitat novellin naisesta, joka tukehduttaa naapurinsa koivun siitepölyyn... :) )