Taas muutama uusi kotimainen

34. Annamari Marttinen: Vapaa



Mitä ajattelee Suomeen saapunut turvapaikanhakija, joka vastaanottokeskuksessa päivästä toiseen odottaa päätöstä omasta tulevaisuudestaan? Mahdi on paennut Irakista ja päätynyt Joutsenoon, keskelle ei-mitään, entiseen vankilaan. Päivät ovat yksitoikkoisia, yöt painajaisten täyttämiä, muut pakolaiset ympärillä hajoavat mielenterveytensä vankeina. Parasta kirjassa on uskottavuus ja todentuntuisuus. Pystyn täysin uskomaan, että Mahdin elämä ja ajatukset menevät juuri niin kuin Marttinen ne kuvaa. Sisältöä elämäänsä Mahdi saa löytämästään entisen vangin muistivihosta ja ihastuksesta suomen kielen opettajaan. Rakkaustarina on haikea ja hienovarainen, eikä ärsyttänyt minua ollenkaan.

Tämä on todellakin lukemisen arvoinen kirja. Vaikuttaa siltä, että Marttinen parantaa otetta kirja kirjalta.

Arvio: 4+/5

35. Elina Hirvonen: Kun aika loppuu



Muistan lukeneeni pari Hirvosen kirjaa, jotka olivat miellyttäviä, mutta unohtuivat nopeasti. Tämä sijoittuu lähitulevaisuuteen, mikä ilahdutti kovasti ja vielä enemmän ilahduin tämänkin tarinan uskottavuudesta. Pidän yleensäkin tarinoista, joissa kyseenalaistetaan vanhemmuus, koska se tuntuu edelleenkin olevan melkoisen tabu aihe. Perhe-elämä ei todellakaan ole tässä kirjassa idylliä. Lapsista ei kasvakaan sellaisia, kuin Laura, yksi päähenkilöistä, olisi toivonut. Laura ei koskaan edes halunnut lapsia, vaan ryhtyy äidiksi miestään miellyttääkseen. Lauran lapsi Aslak tekee kirjassa jotain peruuttamattoman karmeaa, ja taas kerran mieleeni tulee suosikkikirjani Poikani Kevin. Asetelmakin on sama - nainen ei halua lasta mutta saa sellaisen kuitenkin, lapsi kasvaa kieroon. Aloin miettiä voiko äiti koskaan kätkeä vastentahtoisen äitiyden lapseltaan. Vaikka kuinka yrittää olla hyvä äiti ja rakastaa lastaan, entä jos toiveet toisenlaisesta elämästä kuitenkin paistavat läpi sieltä jostain ja vaikuttavat lapseen, tietoisesti tai tiedostamatta?

Pidin kirjasta kovasti. Se on uskottava, vaikuttava, ajatuksia herättävä, tahdikkaasti kuvattu. Tällaisesta aiheesta olisi saanut paljon räväkämmän ja mässäilevämmänkin kuvauksen, mutta pidän tarinan kielestä ja kerronnasta juuri tällaisenaan.

Arvio: 4/5

36. Aki Ollikainen: Musta satu



En innostunut Ollikaisen Nälkävuodesta samoin kuin monet muut, joten tätäkään tarinaa kohtaan suurempia odotuksia ei ollut. Kirja on lyhyt, kerralla lukaistava ja se kertoo usean sukupolven miesten tarinan, johon kietoutuu mukaan Tattarisuon mysteeri ja suolta löytyneet ruumiinpalaset.  Tämä on maskuliininen tarina, jossa naisen rooli on kovin kapea. Nopeasti lukaisin, kirjan salamyhkäisestä tunnelmasta pidinkin ja jäin siihen leijumaan hetkeksi kirjan takakannen kohdattuani. Tarinassa on paljon aukkoja, joista osa jäi mietityttämään. Jotain kumman kiehtovaa tässä on. Ei huono.

Arvio: 3½/5

Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma

33. Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma



Odotin tältä(kin) kirjalta paljon, mutta eipä tämä(kään) erinomaiseksi lukuelämykseksi osoittautunut. Harmi. Yllätyin ja petyin, koska tämä ei mielestäni ollut edes erityisen hyvä kirja. Tarinassa useat henkilöt muistelevat edesmennyttä taiteilijaa, Harriet Burdenia. Burdenin kuva piirtyy myös kirjailijan muistiinpanojen kautta. Kuten aiemmistakin lukemistani Hustvedtin kirjoista, tästäkin jäi hieman ristiriitainen olo. Välillä nautin tämän lukemisesta ja pidin lukemastani, välillä taas jopa hieman pitkästyin. Paljon vähemmän pidin tästä kuin kuvittelin, jopa niin vähän, että jos tämä olisi ollut ensimmäinen lukemani Hustvedtin kirja, voi olla etten lukisi enää toista. Hajanainen ja sirpaleinen, sinne tänne hajoileva tilitys siitä, kuinka vaikeaa on olla naistaiteilija, kun ei saa arvostusta ja sitten kuolee pois.

Olosuhteiden pakosta jouduin vieläpä pitämään kesken kirjan lukemisen melko pitkän tauon, ja se ei ainakaan parantanut lukukokemusta. Totta puhuen meinasin jopa jättää lukemisen kesken. Ajoittain kaikki suuri ja mahtava taiteellisuus ja akateemisuuden korostaminen vain tympäisivät. Ja alaviitteet... Sopivatko ne todella kaunokirjallisuuteen? Kahlasin ja rämmin tämän loppuun, mutta nautinnollinen lukuelämys tämä ei minulle ollut.

Arvio: 2/5

Katherine Pancol: Mimmit 2

32. Katherine Pancol: Mimmit 2



Jos inhosin Pancolin edellistä Mimmit-kirjaa, mikä ihme sai minut tarttumaan Mimmit 2 -nimiseen teokseen? Nämä Pancolin kirjat ovat kuin isoja meheviä finnejä - todella ärsyttäviä, mutta niin mehukkaita, ettei niistä malta pitää näppejään erossa. Tällainen aikuisten satu on aika erikoinen tekstilaji. Ihmettelen lukijoita, joihin tällainen naiivi rakkaushömppä uppoaa ja silti minä, chick litin ja romanttisen kirjallisuuden inhoaja, luen näitä!

Tässä tarinassa ei ole ollenkaan edellisen kirjan Stellaa, mikä ihmetytti. Yksi eniten ärsyttävistä hahmoista on fantasiahahmo Juniori, koska tarinat kuitenkin sijoittuvat realistiseen ympäristöön, ei mihinkään fantasiamaailmaan. Taas tulee totutusti väärinkäsityksiä rakastavaisten välille, oi ja voi. Tarina jää kesken ja ihmiskohtalot auki, joten eiköhän Mimmit 3 ole jossain vaiheessa tulossa myös. Enkä taida enää luvata olla lukematta sitä...

Arvio: 2/5

Pari nuortenkirjaa

30. Anu Ojala: Aino, neljän tuulen tyttö

Ihan kiva ja symppis nuorten- vai pitäisikö sanoa lastenkirja Lapista Etelä-Suomeen muuttaneesta tytöstä, joka löytää kaipaamansa luonnon, hevosia, ystäviä ja seikkailuita kaupungistakin, vaikka ikävöikin koko ajan takaisin Lappiin. Todella helppolukuinen kirja, ehkä yläkouluikäisille jo liian lapsellinenkin. Vastoinkäymiset ratkeavat lastenkirjamaisen kivuttomasti ja lopussa odottaa jännittävät seikkailut ja pieni ihastuksen värekin.

31. Mikael Niemi: Kirkon piru

Tämä junioreille suunnattu kauhutarina sijoittuu Pajalaan, Tornionjokilaaksoon niin kuin monet muutkin Niemen tarinat. Ehkäpä juuri siksi halusinkin tämän lukea. Yläkouluikäinen Matti löytää pelottavia otuksia, jotka osoittautuvat piruiksi ja yhdessä luokkakavereitten kanssa hän alkaa tutkia tapahtumia ja tapahtunutta, myös salaperäisen kiven tapausta. Ihan luettava, pelottava ja karmiva nuortenkirja.

En oikein osaa arvioida näitä. Nuortenkirjoina molemmat ovat hyviä, eivät ehkä ihan loistavia kuitenkaan.

Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

29. Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta



Luin tästä kirjasta muutaman arvostelun varmaan jo vuosi sitten, ja siitä saakka olen halunnut lukea tämän. Jostain määrittelemättömästä syystä olin vaan varma, että nauttisin tästä kirjasta. Ja kyllä, tämä oli koukuttava kirja, sellainen, jonka vuoksi halusi iltaisin kömpiä aiemmin petiin, jotta lukuaikaa jäisi enemmän. Mutta ei tämä kuitenkaan tajuntaa räjäyttänyt eikä sittenkään ollut niin loistava kuin kuvittelin. Hyvä kirja kyllä, jos haluaa aivottomasti sukeltaa sujuvaan ja viihdyttävään tarinaan, muttei erinomainen, ei todellakaan.

Kirja kertoo kirjailijana olemisen vaikeudessa raadollisen pinnallisessa Amerikassa, ja se leikittelee jonkin verran metafiktiivisyydellä. Päähenkilöinä on kaksi kirjailijaa, nuorehko minäkertoja Marcus, jonka opettaja, mentori ja ystävä jo keski-iän ylittänyt Harry Quebert on. Marcus on kirjoittanut bestsellerin, ja nyt hänen pitäisi kirjoittaa toinen kirja, mistä ei meinaa tulla mitään. Yllättäen Quebertin pihamaalta löytyy 33 vuotta sitten kadonneen 15-vuotiaan tytön ruumis, ja Harry Quebert joutuu syylliseksi. Marcus päättää tutkia, mitä vuonna 1975 todella tapahtui, ja menneisyydestä paljastuukin melkoinen vyyhti.

Kirja on nokkela, mukaansatempaava, erikoinen ja omalaatuinen. Se on alkavinaan lopusta ja päätyvinään alkuun. Juonenkäänteet venkoilevat sinne tänne uskottavuuden kustannuksella, mistä itse en erityisemmin pitänyt. Epäuskottavuus vei kirjalta terävyyttä. Myös henkilöt ovat varsin karikatyyppisiä eivätkä oikein tunnu uskottavilta hekään. Rakkaustarina on suorastaan yltiösiirappisen imelä ja rakastuneiden dialogi tuntuu lähinnä vitsiltä. Tunnistan Twin Peaksin ja Nabokovin Lolitan vaikutuksen, mutta äh. Tämä jää kuitenkin liian pinnalliseksi ja kepoiseksi ollakseen erinomainen lukuelämys. Aivan loistavaa viihdettähän tämä on, mutta kun minä olisin halunnut lukea loistavaa kirjallisuutta.

Suosittelen niille, jotka halajavat helppoa, kevyttä ja mukaansatempaavaa luettavaa. Tämä olisi pitänyt säästää kevyeksi kesälukemiseksi. En suosittele niille, jotka Tammen keltaisesta kirjastosta etsivät tasokasta ja laadukasta luettavaa, koska tämä on kuitenkin höyhenenkevyttä höttöä. Siihen petyin.

Arviotakaan en osaa antaa. Harvoista kirjoita ei pysty sanomaan, olisiko 2/5 vai 4/5 lähempänä oikeaa! Hämmentävää.

Pari uutta kotimaista

27. Hanna Tuuri: Ranta



En ollut koskaan kuullutkaan aiemmin Hanna Tuuri -nimisestä kirjailijasta. Olisi varmaan pitänyt, koska tämä ei ole hänen ensimmäinen Irlantiin sijoittuva teoksensa. Miljöö, Irlanti ja sen luonto, piirtyykin tarinassa vahvana, keskeisenä ja hyvin kuvattuna. En ole käynyt Irlannissa, mutta kerronta sai kieltämättä aikaan voimakkaita mielikuvia. Kieli ja kerronta on muutenkin hyvin miellyttävää, paljon kliseettömiä kielikuvia sisältävää.

Itse tarinassa keski-iän kynnyksellä rimpuilevat henkilöt sinnittelevät ajankohtaisesti 2010-luvun lamassa ja arjen haasteissa. Tarinassa ovat pariskunnat Nora ja Paul, Seamus ja Lisa, molemmat lapsineen sekä Noran ja Seamusin yhteinen nuoruudenystävä Jim, joka löytyy pahasti pahoinpideltynä ja kokoaa siksi vanhat ystävät yhteen. Henkilöiden väliset suhteet jäivät hieman epäselviksi - Nora on ilmeisesti nuorena ollut ihastunut Jimiin ja Seamus Noraan. Mielelläni tämän luin, mutta se isompi kolahdus jäi kolahtamatta. Tarina ja henkilöt jäivät jotenkin ehkä etäisiksi miljöön noustessa omissa mielikuvissani etualalle ja lopulta mietin, mitäköhän tällä tarinalla loppujen lopuksi haluttiinkaan kertoa.

Arvio: 3+/5

28. Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä



Kuvittelin, että tämä olisi novellikirjailija Luusalmen kirjoittama novellikokoelma, mutta tämä onkin tarina Luusalmen elämästä ja näkökulmasta. Luusalmihan on suositun yksityisetsivä Jussi Vareksen ryyppykavereita. En tiedä, miksi luin tämän kirjan. Mäki on parhaimmillaan nokkelaa ja näppärää verbaalista ilottelua, mutta tästä jäi hieman väsähtänyt fiilis. Kirjailija Luusalmi ryypiskelee ympäriinsä, näkee enkeleitä ja muita yliluonnollisia olentoja sekä yrittää kirjoittaa parisuhdeopasta. Vähän väkisinväännetyn rahastuksen maku jäi tästä.

Arvio: 1½/5

Maalis-huhtikuun dekkarit

Maalis- ja huhtikuussa luin 6 dekkaria.

21. Erik Axl Sund: Unissakulkija 



Unissakulkija jatkaa täsmälleen siitä, mihin koukuttavaa Varistyttö päättyy. Kirjat kannattaa siis ehdottomasti lukea järjestyksessä, kuten nyt trilogiaa luettaessa tietenkin on luontevaakin. Sofian ja Victorian kuviot käyvät kieltämättä yhä kiinnostavimmiksi ja nopeasti tämänkin haluaa lukea saadakseen tietää, miten kaikki lopulta ratkeaa. Henkilöt ovat myös edelleen kovin mielenkiintoisia joskaan eivät välttämättä kovin miellyttäviä. Jeannetteen ja hänen perhekuvoihinsa keskitytään huomattavasti vähemmän kuin edellisessä kirjassa ja aiheen vastenmielisyyteenkin on jo hivenen turtunut, jos näin nyt edes voi sanoa. Hyvää matkalukemista ja niin koukuttavaa viihdettä, että kolmannen osan aion lukea heti perään.

Arvio: 4/5
Luettu maaliskuun alussa, e-kirjana

22. Erik Axl Sund: Varjojen huone



Sen verran koukuttavaa ja uutuudenviehättävää todellakin tämä Sund, että pakko oli korkata päätösosa heti kakkosen lukemisen jälkeen. Ruumiita on tullut jo paljon ja jännitteet kasvavat. Turhaan tarinaa ei mielestäni ole kuitenkaan pitkitetty, kuten joissakin trilogioissa, vaan tämä kolmas osakin onnistuu vielä yllättämään. Melko mielikuvituksekas ja epäuskottava tarina toki on, ja toivoa pitää että näin hulluja ihmisiä olisi olemassa vain fiktiossa. Loppuun vähän petyin, mutta en tiedä olisiko se edes voinut olla toisenlainen.


Pyyhkiikö trilogia sitten lattiaa Stieg Larssonilla, kuten ensimmäisen osan takakannessa luvataan? Mielestäni ei. Mutta ehdottomasti Larssonin trilogiaan mieltyneiden kannattaa lukea tämäkin.

Arvio: 4-/5
Luettu maaliskuun puolivälissä, e-kirjana

23. Belinda Bauer: Ruumis nro 19



Televisiosarjoissa on nähty superälykkäitä ja sosiaalisesti kömpelöitä asperger-ihmisiä, mutta enpä muista ennen heistä dekkareista lukeneeni. Sillä aikaa kun Aspergerin oireyhtymää kantava Patrick opiskelee anatomiaa ja tutkii ruumiita, tarinan minäkertoja joutuu onnettomuuteen ja viruu tiedottomuuden partaalla sairaalassa, jossa hän näkee ja kuulee yhtä sun toista, mutta ei pysty kommunikoimaan. Bimbo hoitaja Tracy taas yrittää iskeä potilaiden omaisista itselleen rikkaan miehen. Tracyn osuus tarinan kulkuun tuntuu ensin hieman epärelevantilta, mutta tarinan lopussa on selittäviä käänteitä ja yllätyksiä.

Tämä ei ole tyypillinen "poliisi etsii murhaajaa" -dekkari ja sepä miellyttikin kovasti. Omaperäisyys on aina hyvästä, varsinkin näin kaavamaisessa genressä kuin dekkari. Muistan pitäneeni kovasti Bauerin dekkarista Hautanummi, kun taas Tappajan katse oli mielestäni vain keskinkertainen. Tämä on ehdottomasti samaa tasoa kuin Hautanummi, koukuttava ja viihdyttävä, keskivertodekkaria kiintoisampi.

Arvio: 3½/5
Luettu huhtikuun puolivälissä

24. Carl-Johan Vallgren: Varjopoika
 


Varjopojan nimi on samantyylinen kuin Varistyttö. Toivoin heti, ettei kirjassa keskeistä olisi pedofilia. Olen lukenut tästäkin ylistyksiä, mutta eipä tämä kovin erikoiselta vaikuttanut. Kirja muistuttaa joitakin muita uudehkoja ruotsalaisia nopeatemposia dekkareita, joissa hyvisten ja pahisten roolit eivät ole selkeät, syyllisiä lavastetaan, narkkariluolista päädytään korkeisiin asemiin tai päinvastoin.

Pikkupoika katoaa ja 40 vuotta myöhemmin hänen aikuinen veljensä katoaa myös. Asiaa tutkimaan ryhtyvä, oikeastaan täysin ulkopuolinen päähenkilö huomaa joutuvansa ajojahdin kohteeksi ja paetessaan hän jättää jälkeensä vain lisää ruumiita, joita hän ei itse kuitenkaan tapa. Ihan vetävä, mutta lopulta melko tavanomainen dekkari.

Arvio: 3+/5
Luettu huhtikuun puolivälissä

25. Mari Jungstedt: Viimeinen näytös

 


En ole enää oikein pitänyt viimeksi lukemistani Jungstedtin kirjoista; niiden sisältö on tuntunut kovin köykäiseltä ja heppoiselta.  Tämä on samaa sarjaa ja vieläpä melko runsaalla romantiikalla höystettynä, hyh. Nainen murhataan, myöhemmin toinenkin nainen murhataan. Keski-ikäinen nainen on järjettömästi rakastunut nuorempaan näyttelijään, ja samaa tuntee yksi päähenkilöistä, komisario Knutas kollegaansa kohtaan. Toimittaja Johanin suhde vaimoonsa Emmaan kärsii pikkuryppysistä, mutta kukoistaa lopussa autuaasti. Murhaaja ei ole se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, mutta arvattavissa kuitenkin.

Todella helppolukuinen ja -tajuinen, nopein näkökulmavaihdoksin etenevä viihdyttävä tarina, jota voi suositella etenkin vähän lukeville ja romantiikan ystäville.

Arvio: 2½/5
Luettu huhtikuun lopulla

26. Alexander Söderberg: Kolumbialainen liitto



Tämä lienee trilogian toinen osa? Henkilöt olisi pitänyt varmaan muistaa edellisestä osasta Andalusialainen ystävä. En muistanut. Tarina tempaa mukaansa toimintaelokuvamaisilla juonenkäänteillään ja kertoo kiehtovasti alamaailman kuvioista, mutta henkilöitä on liikaa ja he eivät piirry esiin kovin vahvoina persoonallisuuksina. Edellisen kirjan tapahtumien yksityiskohdat olivat nekin päässeet unohtumaan, joten kaikki pahikset ja heidän pahistelunsa motiivit eivät heti meinanneet aueta. Tarina on kovin tyly ja maskuliininen. Lukijan kannattaa varautua siihen, että kuka tahansa keskeisimmistäkin hahmoista voi kuolla hetkellä millä hyvänsä. Hieman yksioikoista luettavaa, mutta helppoa ja viihdyttävää toki. Dekkarikiintiö tuli tämän myötä hetkeksi aikaa täyteen.

Arvio: 3+/5
Luettu huhtikuun lopulla

Piper Kerman: Orange is the New Black. Vuosi vankilassa

20. Piper Kerman: Orange is the New Black. Vuosi vankilassa



Kiinnostuksen kirjaan herätti tietenkin samanniminen televisiosarja, jonka kaksi värikästä kautta jaksoivat kieltämättä viihdyttää. Voisi ajatella, että kirja on huomattavasti enemmän tositapahtumiin pohjautuva kuin tv-sarja, jota on tietenkin pitänyt dramatisoida ja värittää useammilla henkilöillä ja todellisuutta mehukkaammilla juonenkäänteillä. Huomasin, että tv-sarja ohjasi omaa lukemistani liikaa ja niin käy varmaan muillekin, koska luulisi, että tv-sarjan katsoneet löytävät kirjan eikä päinvastoin. Vähän petyin, kun henkilöhahmot olivat erinimisiä kuin tv-sarjassa. Jotkut heistä ovat tietenkin selkeästi tunnistettavissa, mutta monia televisiosarjasta tuttuja henkilöitä ja käänteitä ei alkuperäisteoksessa olekaan.

Kirja on arkisempi, kuivempi, uskottavampi kuin tv-sarja, lähempänä realistista elämää, voisi sanoa, vaikken vankilan todellisuudesta Yhdysvalloissa mitään tiedäkään. Ihan sujuva, viihdyttävä ja helppolukuinen kirja, kelpoa ajanvietettä.

Arvio: 3/5

Neljä uudehkoa kotimaista

16. Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä ja muita kirjoituksia



Härkösen kolumnikokoelmat ovat ihan näppäriä välipaloja. Tämäkin on todella nopealukuinen, ihan kiva, mutta ei tehnyt erityistä vaikutusta. Matkalukemisena kirja on mainio, koska se ei vaadi juurikaan keskittymistä. Kolumnit ovat lyhyitä ja tarjoavat viihdykettä, mutta eipä tästä juuri mitään mieleen jäänyt. Suosittelen helppoa ja kepeää lukemista etsiville.

Arvio: 2+/5

17. Pirjo Hassinen: Sauna Paradis



Olen aina pitänyt enemmän tai joskus vähän vähemmänkin Hassisen kirjoista, joten ihan innolla tartuin tähän uusimpaankin. Tarinassa on Anne-niminen kirjailija, jonka vanha lapsuudentuttu Lauri samalta kadulta ei kykene muistamaan lapsuudestaan asioita, jotka haluaisi muistaa. Anne auttaa häntä muistamaan. Molemmilla henkilöillä on tietenkin omat ongelmansa, kipupisteensä, painolastinsa ja lisäksi Anne kirjoittaa kirjaa, joka on myös sisäkertomuksena osana tarinassa ja jossa peilautuu hänen oman elämänsä kipeät ja vaikeat asiat. Pidän kirjailijan tyylistä ja tavasta kirjoittaa, kovastikin. Arjen kuvaus on onnistunutta ja soljuvaa eikä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mihin suuntaan henkilöt aktiivisesti menevät tai passiivisesti ajautuvat.

Miellyttävä arkinen tarina yllätyksineen, mukavalukuinen, uskottava, mukanaanvievä lukukokemus. Ei mikään järisyttävä tai maailman paras kirja kuitenkaan.

Arvio: 3½/5

18. Patjim Statovki: Kissani Jugoslavia



Olin kuullut paljon hyvää tästä kirjasta enkä joutunut pettymään. Itse asiassa tämä on yksi niistä (harvoista) kirjoista, jonka lukemisen haluaisi aloittaa heti loppuun päästyään uudestaan, jotta vaivaamaan jääneet asiat ehkä selviäisivät paremmin. Kissa- ja käärmesymboliikka kiinnosti kovasti. Onko käärme paha ja kissa hyvä? Ei. Kai? Mitä symboloi käärmeentappo? Isänmurhaa? Kuka tai mikä on puhuva kissa?

Kirja kertoo äidin ja pojan erilaiset tarinat. Kumpikin päätyy maahanmuuttajiksi Suomeen eikä se tee heistä onnellisia. Äidin tarina kiinnosti alussa enemmän, mutta loppua kohden pojan tarina kasvoi kiinnostavammaksi. Hyvä kirja, erottui massasta positiivisesti, uteliaisuutta herättelevä aihe ja kaikin puolin positiivinen lukuelämys. Kirjailija on tavattoman taitava!

Arvio: 4½/5

19. Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja



Aloittaessani tämän kirjan lukemista mietin, mahtaako mielensäpahoittajan idea olla jo ammennettu tyhjiin. Mutta ehei, kyllä tämä kirja toimii loistavasti. Erityisesti mieli ei pahoitu siitä, että kirja onkin edellisistä poiketen jatkuvajuoninen romaani, mikä on mielestäni erinomainen jatke (vaiko päätös?) mielensäpahoittamiselle.

Mielensäpahoittaja odottaa kuolemaa, tekee testamenttia ja rakentaa arkkua. Kuoleman vastapainona tietenkin myös elämä on hyvin vahvasti läsnä. Päähenkilön viisaudet edelleen hymähdyttävät, hymyilyttävät ja välillä hihityttävätkin. Lukemisen arvoinen kirja, ehdottomasti.

Arvio: 4-/5

Michael Cunningham: Lumikuningatar

Epänormaalin elämäntilanteen vuoksi maaliskuun luetut ovat päivittämättä.

15. Michael Cunningham: Lumikuningatar



Olen yleensä pitänyt Cunninghamin kirjoista, ja tältäkin odotin paljon. Mutta mikäköhän nyt on, kun mikään ei tunnu miltään? Odotin enemmän kuin sain, vaikka onhan tämä kieltämättä ihan miellyttävälukuinen kirja. New York, veljekset. Toisella on vakavasti syöpäsairas vaimo, toinen näkee taivaalla valon, jota tarinassa (yli)analysoidaan. Elämän merkityksestä tai merkityksettömyydestä tässä lienee kyse?

Vielä loppua kohden odotin, että tarinassa tapahtuisi jokin käänne, joka saisi innostumaan, mutta ei. Ei sitten. Tämä jätti kylmäksi. Henkilökohtaisesti ei kolahtanut, vaikka objektiivisesti ehkä ansiokas tarina onkin. En vaan päässyt sisälle sen maailmaan. Ihan kiva kirja, siinä kaikki. Kansi on hieno.

Arvio: 3/5

Pari nuortenkirjaa

13. Reija Kaskiaho: Nikottelua

Kaskiahon nuortenkirja antaa melko tylyn kuvan siitä, millaista on olla nuori poika ja tulla ulos kaapista. Vanhemmat nihkeilevät ja kadulla tulee turpaan.  Tällaistako se todella on, vielä nykyaikanakin? Ei kai? Mielestäni nykynuoriso suhtautuu seksuaalivähemmistöihin hyvinkin luontevasti? Kirja on kuitenkin lähes upouusi, viime vuonna julkaistu. Toisaalta taas poikaystäväehdokkaita päähenkilölle löytyy todella helposti, joten ehkä se kuvaa sitten nykyaikaa?

En tiedä, sekoavatko tottumattomat teinilukijat tarinan rakenteeseen, sillä tarina ei etene täysin kronologisesti. Kokonaisuutena kiva, nopea lukupala.

14. Aleksi Delikouras: Nörtti: New game

Tämäpä vasta varsinainen teinikirja. Teinipoika pelkää elämää ja tyttöjä ja viettää siksi kaiken aikansa tietokoneella pelaillen. Kieli on perusteiniangstista, päähenkilön asenne kaikkeen negatiivinen ja kiukkuinen. Jaa-a. Jos tämä jonkun oikean maailman teininörtin saa lukemaan, hyvä niin. Keski-ikäisen tätilukijan mielestä harvinaisen tylsä kirja, joka saattaa kohderyhmässään hyvinkin olla napakymppi.

Tammi-helmikuun dekkarit

Tammi- ja helmikuussa luin 5 dekkaria.

8. Ursula Poznanski: Sokeat linnut




Edellinen lukemani Podnanskin kirja Viisi oli lukukokemuksena ihan viihdyttävä dekkari, joten innolla aloin lukea tätäkin. Ja kyllähän tämäkin tempaisi mukaansa. Pidän kirjailijan tyylistä; se on mukaansatempaavuuden lisäksi myös kovin viihdyttävää ja miellyttävää ja siinä on ripaus raikkautta ja tuoreutta.  Toisaalta kyseessä on hyvin perinteinen perusdekkari, jossa selvitellään murhia, ja toisaalta taas tämä sijoittuu sosiaaliseen mediaan ja on täten hyvinkin moderni ja trendikäs. Facebookin runoryhmään kuuluvia jäseniä murhataan, mutta miksi?

Pidin siitä, että tapahtumien kulkua oli mahdotonta arvailla ja mysteeri säilyi tarinan loppumetreille saakka. Myös päähenkilöpoliisit ovat miellyttäviä, eikä heidän välillään leijuva romantiikan virekään onnistu ärsyttämään niin kuin yleensä. Onnistuneen dekkarin loppu on toki kovin epäuskottava, mutta sekään ei suuremmin häiritse. Omassa lajissaan hyvä kirja.

Arvio: 4-/5
Luettu tammikuun puolivälissä

9. Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia?



Jossain vaiheessa pidin Atkinsonia yhtenä suosikkikirjailijoistani. Jossain vaiheessa lakkasin pitämästä. Tästä Jackson Brodie -sarjasta olen lukenut lukuisia ylistäviä arvioita, mutta kaksi aiemmin lukemaani, Ihan tavallisena päivänä ja Kaikkein vähäpätöisin asia ovat olleet mielestäni vain ihan kivoja, ei sen enempää. Tässä sarjan kolmannessa osassa miellytti eniten kirjoitustapa ja -tyyli, oudolla tapaa hieman piilossa oleva huumori ja absurdi sivumaku, vaikka tarina onkin realistinen. En oikein muistanut tätä Jackson Brodie -hahmoa edellisistä kirjoista ja henkilö jäikin aika etäiseksi. Tällä kertaa Brodie on joutunut junaonnettomuuteen. Samaan aikaan vankilasta vapautuu vanki, joka 30 vuotta sitten puukotti pienen Joannan perheen. Joanna jäi eloon ja on nykyään Tohtori Hunter. Tohtori katoaa, hänen miehensä käyttäytyy oudosti, lastenhoitaja Reggie, joka on lapsi itsekin, alkaa tutkia tapausta. Eikö 16-vuotias muka Briteissä ole alaikäinen? Tämä hämmensi. Joukkoon mahtuu vielä poliisi Louisenkin näkökulma.

Atkinson on kiistämättä taitava kirjoittaja. Alussa pidin tästä kovastikin, puolivälissä kirjaa mielenkiinto katosi ja loppua kohden se taas löytyi. Jälkimaku on kuitenkin miellyttävä ja huomasin pitäneeni tästä enemmän kuin alunperin ajattelin. Plussaa kirja saa ehdottomasti omaleimaisuudesta. Tämä ei ole mikään tyypillinen perusdekkari.

Arvio 3½/5
Luettu tammikuun lopulla

10. Jens Lapidus: Vip-huone



Lapidus taitaa tällä hetkellä olla melko trendikäs ja suosittu kirjailija. Vähän pelkäsin, että tämä olisi liian samantyylinen kuin Stockholm Noir -trilogia, mutta kyllä tässä ihan oma ideansa on. Varakkaan perheen poika kidnapataan, vanhemmat pelkäävät julkisuutta ja ottavat poliisin sijasta yhteyttä lakiasiaintoimistoon. Urallaan nousua tekevä, kunnianhimoinen nuori juristi Emelie alkaa selvitellä juttua ja hänelle palkataan avuksi vankilasta vapautunut (ex)rikollinen Teddy.

Kirjan selkeä kohderyhmä on kaunokirjallisuuskammoiset miehet. Toiminta alkaa heti ja näkökulmat vaihtuvat nopein leikkauksin. Kirja on helppoa, sujuvaa, takuuvarmaa, toimivaa viihdettä, mutta itse olen ehkä viime aikoina lukenut tämäntyyppistä kirjallisuutta hieman liikaakin, koska ajoittain tarina jopa hieman tympäisi. Omalla kohdallani Lapiduksen uutuudenviehätys on kadonnut.

Arvio: 3/5
Luettu tammikuun lopulla

11. Kati Hiekkapelto: Suojattomat



Oli aika tarrata toiseen Anna Fekete - romaaniin. Sarjan ensimmäinen osa Kolibri oli muistaakseni ihan sujuva ja näppärä, ja maahanmuuttonäkökulmasta kai pidin. Tässäkin teemana on maahanmuutto useastakin näkökulmasta. Poliisi Anna on maahanmuuttajataustainen. Hänen kollegansa Esko yrittää estää rikollisen maahanmuuttajajengin tulon Suomeen. Laittomasti maassa asusteleva, paperiton siirtolainen Sammy pakoilee poliisia, yrittää löytää katon päänsä päälle ja saada tavalla tai toisella päivittäisen annoksensa Subutexia. Näiden kolmen tarinat tietenkin risteävät.

Tarina on ensimmäisen osan lailla sujuva, näppärä ja helppo ja sitä voisi suositella vähän lukevillekin. Tarina soljuu mukavasti kohti ratkaisua ja näkökulmien vaihtelut tuskin sekoittavat ketään. Dekkareitten ystävä ei pety, mutta ei kilju riemustakaan. Melko perusdekkari.

Arvio: 3+/5
Luettu helmikuun alussa

12. Erik Axl Sund: Varistyttö



Varistyttö-trilogia on kiinnostanut siitä saakka, kun syksyllä kuuntelin kirjailijoiden tarinointia kirjamessuilla. Kirjasta olen kuullut pelkkiä kehuja, joten toki mokoma suitsutus alkaa kiinnostaa. Alusta tarina on hyvin tyypillinen dekkari, enkä oikein ymmärtänyt mitä takakannessa oleva lupaus pyyhkiä lattiaa Stieg Larssonilla muka tarkoittaa. Löytyy kuollut poika. Poliisi Jeannette tekee paljon töitä, elättää poikaansa ja taivaanrannanmaalarimiestään, kärsii naisena aliarvostusta miesvaltaisessa työyhteisössä eikä saa tukea oikein mistään. Terapeutti Sofia joutuu auttamaan poliisia, koska poliisin tähtäimessä on pedofiileja, joiden uhreja Sofia on työssään terapoinut. Tarinassa on hyvin vastenmielistä ja jopa skandaalihakuista lasten hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua, ja voisi kuvitella, että tämä ei tuo kirjalle lisää lukijoita vaan pikemmin päinvastoin.

Vaikka tarina alkaa normaalin dekkarin tavoin, on sen käännekohta kuitenkin sen verran kutkuttava, että kiinnostuskäyrä syöksähtää äkkiä pystysuoraan nousuun. Loppua kohden kirjasta kehkeytyykin melkoinen pageturner. Sen verran pahasti tämä jää kesken, että eiköhän toinen osa ole pakko hankkia luettavaksi mahdollisimman pian. Raakuudesta ja epäuskottavuudesta miinusta, muuten loistavaa viihdettä.

Arvio: 4/5
Luettu helmikuun lopulla

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Neljäs kirja

7. Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Neljäs kirja



Melkein hihkaisin ääneen, kun huomasin tämän kirjaston palautushyllyssä. Knausgårdin taisteluiden osat 2 ja 3 olivat viime vuonna lukemieni kirjojen parhaimmistoa, ja jo etukäteen olin innostunut tämän aiheesta, Knausgårdin opettajavuosista Pohjois-Norjassa.

Neljännessä osassa tosiaan kuvataan Karl Oven nuoruusvuosia lukiossa sen jälkeen, kun hänen vanhempansa ovat eronneet sekä lukion jälkeen aikaa sijaisopettajana Pohjois-Norjassa keskellä ei-mitään. Päähenkilöstä piirtyy alkoholinhuuruisten muisteluiden kautta ikävämpi ja vastenmielisempi kuva kuin mitä aiemmista kirjoista muistan, mutta toisaalta kaikki epävarmuus ja itsekeskeisyys on ihailtavan rehellistä  ja lienee kovin luontaista aikuisuuden kynnyksellä rämpivälle myöhäisteinipojalle. Kerronta on edellisistä kirjoista tuttua, yksityiskohtaista arkea, harvinaisen mielenkiintoista kuvausta erittäin arkisesta elosta. Viidennen osan suomennosta odotellessa.

Arvio: 4/5

Lionel Shriver: A Perfectly Good Family

6. Lionel Shriver: A Perfectly Good Family



Vähän tympäisee, että yhdeltä suosikkikirjailijoistani ei ole suomennettu kuin muutama hassu teos. Englanniksi lukeminen on toki hyödyllistä, mutta ei yhtä rentouttavaa kuin omalla äidinkielellä lueskelu. Täydellisen perheen tarinassa kolme sisarusta perii yhdessä ison talon. Sisarukset eivät ole juurikaan olleet toistensa kanssa tekemisissä, mutta yhtäkkiä he omistavat talon yhdessä. Lisäksi he saavat tietää, että neljännes talosta on testamentattu jollekin yhdistykselle. Sisarusten välit toisiinsa ja varsinkaan heidän edesmenneisiin vanhempiinsa eivät ole olleet erityisen lämpimät ja läheiset, ja etenkin Lontoosta saakka perinnönjakoon saapunut minäkertoja Corlis joutuu outoon asemaan nyhverön peräkammarinpikkuveljen ja kiusaajaisoveljen väliin. Molemmat veljet haluavat hänet kumppanikseen ostaakseen yhdistyksen ja toisen veljistä ulos talosta. 

Pidän kovasti Shriverin tavasta kuvata ihmistä, inhimillisiä heikkouksia ja ihmisten välisiä suhteita. Se on aitoa ja raadollista ja tavoittaa mielestäni pinnan alta jotain vaikeasti kuvattavaa ja kielellistettävää. Tässäkin tarinassa pidin eniten henkilöistä. He olivat kaikki vahvoja, eläviä ja mielenkiintoisia. Loppuun odotin käännettä ja olihan se siellä, tosin ehkä toisenlaisena kuin mitä olin ennakoinut. Ehkä vähän petyin loppuun; se olisi voinut olla vieläkin yllättävämpi.

Toivoin tästä täyden viiden pisteen lukukokemusta, koska niitä lähdin tältä vuodelta havittelemaan, mutta en sitä saanut. Englanniksi lukeminen syystä tai toisesta tällä kertaa hieman tökki, ja tavasinkin tätä viikkotolkulla. Niin kovasti mielelläni lukisin Shriveriä suomeksi. Hyvä kirja tämä on joka tapauksessa, muttei niin hyvä kuin odotin.

Arvio: 3½/5

Yksi Liksom ja kaksi Marttista

3. Rosa Liksom: Perhe



Pidin edellisestä lukemastani Liksomin novellikokoelmasta niin paljon, että oli pakko etsiä jokin vanhempikin kokoelma luettavaksi. Kirjassa on novelleja miesnäkökulmasta, naisnäkökulmasta, perheenlisäyksestä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Suurin osa novelleista on lyhyitä välähdyksiä, enemmän tai vähemmän absurdeja, yhteiskunnan laitamilla elävien ihmisten surkuhupaisehkoja hetkiä. Mielelläni lukaisin tämänkin. Yksi vuoden haasteista oli lukea novellikokoelma, joten tässäpä sekin sitten.

Arvio: 3+/5

4. Annamari Marttinen: Kuu huoneessa



Pidin myös ennen joulua lukemastani Marttisen realistisesta ja kaunistelemattomasta erotarinasta Ero, ja halusin kokeilla jotain muutakin samalta kirjailijalta. Tämäkin tarina on hyvin arkinen. Kahden lapsen työtön äiti Katja elää tylsistyttävää elämää neljän seinän sisällä. Hän kaipaa sisältöä elämäänsä ja hurahtaa sitten terveellisiin elämäntapoihin, astrologiaan, luontaishoitoihin...

Opiskele luontaishoitajaksi. Reikihoitajaksi. Rosen-terapeutiksi. Viikonlopun johdantokurssit vyöhyketerapeutiksi alkavat. Myy hyvinvointituotteitamme itsenäisenä yrittäjänä. Elinvoimaa antava mehu. Vitamiini- ja hivenainekapselit. Kristallit. Magneetit. Hänen hengityksensä kiihtyi ja pulssinsa kohosi. Hän halusi niitä kaikkia. 

Tarina kuvaa realistisesti sitä, miten tyhjää ja pitkäveteistä kotiäidin elämä voi olla, miten ontoksi ja etäiseksi avioliitto voi muuttua ja miten pelkkä perhe ei riitä elämänsisällöksi. Katja on niin hukassa kuin ihminen voi olla. Hän tarvitsee jotain omaa ja etsii sitä epätoivoisesti.

Olisin ehkä toivonut tämän olevan suoraviivaisempi kehitystarina, mutta toisaalta arkiseen tyyliin sopii arkinen loppu. Toivoa loppu ainakin antaa. Nopealukuinen ja kiva kirja.

Arvio: 3/5

5. Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla



Kolmas(kin) lukemani Marttisen kirja käsittelee avioliiton ongelmia, tällä kertaa uskottomuutta. Aluksi ajattelin, etten jaksa innostua näin romanttisesta hömppäaiheesta, mutta pidinkin tarinan rakenteesta. Marttinen tuo tarinaansa kaikkien osapuolten näkökulmat - pettäjämiehen, vaimon ja toisen naisen. Häiritsevältä toistolta vältytään, vaikka samat tilanteet samoine vuoropuheluineen on kuvattu monta kertaa eri näkökulmista. Vaikka tarinan rakenne miellyttikin, oli tämä sittenkin minulle liian romanttista diipadaapaa. Seksi on vain mielestäni äärettömän epäkiinnostava aihe, ja tarinan "aistilliset" kohtaukset halusin lähinnä hypätä yli. Suhteen alkuhuuman vielä ymmärrän, mutta että petetty vaimokin ajattelee koko ajan seksiä, oli mielestäni hieman yliampuvaa.

Kirjoittaja kirjoittaa edelleen mukavan sujuvasti ja edelleen pidän hänen arkielämän kuvauksestaan kovasti, mutta tämän tarinan aihe oli minulle vähän blääh. Onneksi loppua kohden jännite tiivistyi, kun alkoi kiinnostaa, koska ja miten vaimo saa tietää. Mutta olen oikeassa, kun en juuri lue romantiikkaa. Se ei vaan ole minun juttuni, ei edes näin realistisessa paketissa tarjoiltuna.

Arvio: 3/5

Diana Gabaldon: Sydänverelläni kirjoitettu

2.  Diana Gabaldon: Sydänverelläni kirjoitettu



Laiskat ja loputtomilta tuntuvat vuodenvaihteen pyhät sopivat erinomaisesti tämän koukuttavan historiallisen hömppäfantasiatiiliskivijärkäleen pureskeluun ja sulatteluun suklaan ohella. Aikaa on, kiire ei mihinkään ja aivot on laitettu off-asentoon. Sarjan edellisen osan lukemisesta oli ehtinyt vierähtää yllättävänkin pitkä tovi, joten enpä juuri muistanut kaikkia henkilöitä, joita tarinassa onkin valtava määrä. Liikaakin, jos minulta kysytään.

En ole romanttisen kirjallisuuden ystävä, mutta kyllä minä näistä tarinoista kuitenkin tiettyyn pisteeseen saakka nautin. Tätäkin luin mielelläni noin sivulle 500, mutta sitten tökähti.  Kaikki alkoi tökkiä - romantiikka, viihteellisyys, väkivallan ja kuoleman uhka. Tarinassa eletään sotaa Yhdysvalloissa 1770-luvulla ja kaikki on enemmän tai vähemmän kaoottista. Ei tässä tunnu olevan tarinan kaarta, vaan ainoastaan loputonta jaarittelua ties kenen näkökulmasta ja vaivaannuttavaa mässäilyä seksillä, romantiikalla ja väkivallalla. Noin sivulla 800 ajattelin jo lopettaa kirjan lukemisen kesken, mutta näkökulman vaihdos tarinassa auttoi eteenpäin. Lopulta kirjan lukemiseen meni viikkoja, vaikka aloitin sen viime vuoden puolella. Oma viehätyksensä tässä kuitenkin tuntuu olevan ja ymmärrän kirjasarjan suosion. Jostain luin, että kirjasarjasta tehty televisiosarja nähtäisiin Ylellä kesällä? Eiköhän sitäkin ole pakko vilkaista.

Kun tämä tiiliskivi on kahlattu läpi, lukuhaasteen kohdat 8, 42 ja 43 on täytetty.

Arvio: 3/5

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

1. Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet



Ajattelin, että Murakamin uusin tarjoaisi riittävän laadukkaan aloituksen uudelle vuodelle. Viime vuodenkin taisin aloittaa Murakamilla, joten miksei tätäkin. Värittömän miehen vaellusvuodet on nimensä mukaisesti hieman väritön, valju ja vaisu tarina, kertoohan se yksinäisyydestä. Toisaalta sen sanoma on hyvinkin voimakas. Ihminen on yksin, ihmiset ympäriltään voi menettää koska tahansa ja keneenkään ei loppujen lopuksi voi turvata tai luottaa. Kuulostaa luultavasti tutulta useammastakin meistä, ikävä kyllä.

Tarinassa noin kolmevitonen Tsukuru ei ole vieläkään päässyt yli hylkäämiskokemuksesta, jonka hänen lukioaikaiset ystävänsä hänelle tylysti ja selittelemättä aiheuttivat. Tsukuru viettää vaatimatonta, yksinäistä, yksinkertaista elämää. Hänen uusi naisystävänsä näkee Tsukurun lukot ja vaatii häntä selvittämään välit menneisyyden entisten ystävien kanssa. Suomalaisesta lukijasta kiinnostavinta on tietenkin se, että entisiä ystäviä etsiessään Tsukuru päätyy myös Suomeen.

Pidin tästä kirjasta hurjasti. Se on helppo- ja nopealukuinen olematta pinnallinen tai yhdentekevä. Ihan täysi napakymppi lukuelämys tarina ei kuitenkaan ollut. Petyin hieman avoimeen loppuun, vaikka tarkemmin ajatellen se kyllä sopii kirjaan. Onnellinen loppu olisi ollut liian korni ja onneton liian masentava. Murakamilta odotin ehkä myös maagisempaa otetta. Uskallan kuitenkin veikata jo nyt, että eiköhän tämä vuoden päästä komeile parhaiden lukemieni ulkomaisten kirjojen listalla.

Vuoden lukuhaasteessa tällä kirjalla voi kuitata ainakin kohdat 33 ja 48.

Arvio: 4+/5

Lukuhaasteet vuodelle 2015

HelMet-kirjastot julkaisi pääkaupunkiseudun lukijoille 50-kohtaisen lukuhaasteen. En ole pääkaupunkiseudun lukija, mutta koska tämä osui silmiini internetin ihmemaassa, päätin tarttua haasteeseen ja yrittää löytää luettavaksi kirjat, jotka jollain tapaa täsmäisivät annettuihin vaatimuksiin. Minun pitäisi lukea monipuolisemmin, vähemmän dekkareita kuin viime vuonna, joten odotan lukuhaasteen tarjoavan edes jonkin verran uudentyyppistä luettavaa.
Lisäksi haluaisin lukea tänä vuonna vähintään 12 kirjaa, joille voin antaa erinomaisen arvion, 5/5.

 

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
2. Kirja, josta on tehty elokuva
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja 
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
7. Novellikokoelma 
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle 
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja 
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon 
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä 
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja 
28. Kirja, jonka nimessä on väri
29. Kirja, jossa on taikuutta
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
34. Kirja, jonka nimessä on numero
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
36. Runokirja
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa 
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja 
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
44. Klassinen rakkausromaani
45. Kirja, joka pelottaa sinua 
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit 
47. Hauska kirja 
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
49. Jännityskirja tai dekkari 
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Havaintoja vuodesta 2014

Ei tullut sataa luettua täyteen myöskään vuonna 2014. Syynkin tiedän - kesällä ja oikeastaan kaikkina loma-aikoina oli niin paljon tekemistä, etten ehtinyt lukea. Arkena luin mielestäni samaan tahtiin kuin ennenkin. Luin paljon enemmän hyviä kotimaisia kuin edellisenä vuonna, jolloin en pystynyt edes laatimaan kotimaisten top 10 -listaa. Nyt listalle sai kasattua kirjat ihan helposti. Muuten luin liikaa keskinkertaista dekkarihömppää ja liian vähän hyvää, laadukasta kirjallisuutta. Arvosanan 5/5 tai 4/5 sai viime vuonna vain 20 kirjaa! Erinomaisen kirjallisuuden lukemiseen voisi todellakin panostaa jatkossa. Toisaalta en lukenut myöskään liikaa huonoja kirjoja, sillä arvosanan 1/5 tai 2/5 sai vain seitsemän kirjaa. Suurin osa lukemastani kirjallisuudesta on perushyvää muttei erinomaista.

Tavoite lukea yksi kirja kuussa omasta hyllystäni muodostui rasitteeksi, enkä pitänyt siitä ollenkaan. Suoritin haasteen loppuun ja luin omasta hyllystäni vuoden aikana 12 kirjaa, mutta ensi vuodelle en lupaa samaa. Ensi vuoden tavoitteena ja haasteena voisi olla lukea enemmän erinomaista, laadukasta kirjallisuutta. Mitäs jos lukisin vähintään 12 kirjaa, joiden arvioksi tulee täydet 5/5? Mutta mistäpäs ihmeestä minä sellaiset kirjat luettavaksi löydän?


Arviot 2014
Arvio 5/5                                              5 kpl
Arvio 4/5                                            15 kpl  
Arvio 3/5                                            57 kpl
Arvio 2/5                                             3 kpl
Arvio 1/5                                             4 kpl        
Ei arvioitu                                           7 kpl       

Yhteensä                                            91 kpl        

Oman hyllyni luetut 2014

tammi              Haruki Murakami: 1Q84. Osa 3
helmi               Marja Björk: Poika
maalis              Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
huhti                Juhani Karila: Gorilla
touko               John Irving: Vapauttakaa karhut!
kesä                 Heli Laaksonen: Pursu
heinä               Jo Nesbo: Lumiukko
elo                   Michael Cunningham: Tunnit
syys                 Margaret Atwood: Poikkeustila
loka                 Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani
marras             Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Kolmas kirja
joulu                Mons Kallentoft: Syyskalma

Vuoden suosikkikirjailijani. Näitä haluan lukea jatkossa lisää 
Jonas Gardell
Antti Holma
Hugh Howey
Tommi Kinnunen 
Karl Ove Knausgård
Anni Kytömäki
Jo Nesbo
Kristina Ohlsson 
Pauliina Rauhala
 
Näistä kirjailijoista en pitänyt ja näiden kirjoja tuskin luen lisää
J.K. Johansson
  

Vuoden ristiriitaiset kirjailijat 
Katherine Pancol
  


TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT KOTIMAISET

1. Anni Kytömäki: Kultarinta
2. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
3. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
4. Antti Holma: Järjestäjä
5. Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu
6. Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
7. Rosa Liksom: Väliaikainen
8. Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
9. Marja Björk: Poika
10. Kira Poutanen: Ihana meri


TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT ULKOMAISET

1. Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osat 2 ja 3. Sairaus ja Kuolema
2. Haruki Murakami: 1Q84. Osa 3
3. Kate Atkinson: Elämä elämältä
4. Hugh Howey: Siilo
5. Michael Cunningham: Tunnit
6. Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Toinen ja kolmas kirja
7. Ian McEwan: Vieraan turva
8. Maria Semple: Missä olet, Bernadette?
9. Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema
10. Linda Boström Knausgård: Helioskatastrofi


TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT DEKKARIT

1. Jo Nesbo: Poliisi
2. Jo Nesbo: Isänsä poika
3. Anders de la Motte: Peli
4. Lars Kepler: Nukkumatti
5. Tove Alsterdal: Haudattu hiljaisuudessa
6. Håkan Nesser: Herra Roosin tarina
7. Alexander Söderberg: Andalusialainen ystävä
8. Jo Nesbo: Lumiukko
9. Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
10. Kristina Ohlsson: Nukketalo


Eniten luin
Huhtikuussa, 13 kirjaa
Salla Simukka, 4 kirjaa
Jens Lapidus, Jo Nesbo, Håkan Nesser 3 kirjaa

Vähiten luin
Kesäkuussa ja lokakuussa, 4 kirjaa

Vuoden pettymykset

John Bradshaw: Kissan mieli. Ymmärrä lemmikkisi käytöstä
J.K. Johansson: Laura 
Katherine Pancol: Mimmit
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Vuosi 2014

Vuonna 2014 luin 91 kirjaa. Vuodesta 2009 alkaen olen lukenut 509 kirjaa.

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu
Tove Alsterdal: Haudattu hiljaisuudessa
Kate Atkinson: Elämä elämältä 
Margaret Atwood: Poikkeustila 
Marja Björk: Poika
John Bradshaw: Kissan mieli. Ymmärrä lemmikkisi käytöstä
Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Michael Cunningham: Tunnit
Sanna Eeva: Maamorsian
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Gillian Flynn: Paha paikka
Amity Gaige: Schroder 
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 2. Sairaus 
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Osa 3. Kuolema
Carol Gorman: Jerry, hurmaava hikke 
Lotte ja Soren Hammer: Kaikella on hintansa
Eija Hetekivi Ohlsson: Tämä ei ole lasten maa
Kati Hiekkapelto: Kolibri 
Pekka Hiltunen: Iso
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
Antti Holma: Järjestäjä 
Hugh Howey: Siilo
Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito 
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein  
John Irving: Vapauttakaa karhut!
Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
Katja Jalkanen ja Hanna Pudas: Rivien välissä
J.K. Johansson: Laura
Mari Jungstedt: Neljäs uhri
Mons Kallentoft: Syyskalma 
Juhani Karila: Gorilla
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Michael Katz Krefeld: Langenneet
Anni Kytömäki: Kultarinta
Lars Kepler: Nukkumatti
Linda Boström Knausgård: Helioskatastrofi
Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Toinen kirja
Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Kolmas kirja
Heli Laaksonen: Pursu 
Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti
Jens Lapidus: Siisti kosto
Jens Lapidus: Luksuselämää
Tuija Lehtinen: Traktori
Leena Lehtolainen: Rautakolmio
Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta Sadusta
Kari Levola: Tahdon
Rosa Liksom: Väliaikainen
Camilla Läckberg: Enkelintekijä
Maria Kallio -extra. Toimittaneet Hannu Harju ja Ismo Loivamaa
Liza Marklund: Ajojahti
Annamari Marttinen: Ero
Ian McEwan: Vieraan turva
Kirsi Merimaa: Hotelli Kalifornia
Tuomas Milonoff ja Riku Rantala: Madmanners. Seikkailijan etiketti
Anders de la Motte: Peli
Anders de la Motte: Lume 
Haruki Murakami: 1Q84. Osa 3
Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois
Reijo Mäki: Intiaani
Reijo Mäki: Kaidan tien kulkijat
Jo Nesbo: Lumiukko
Jo Nesbo: Poliisi
Jo Nesbo: Isänsä poika 
Håkan Nesser: Toden ja ilveen verkko
Håkan Nesser: Herra Roosin tarina
Håkan Nesser: Kaalbringenin kurkunleikkaaja
Mikael Niemi: Mies joka kuoli kuin lohi 
Novelli palaa! Matkanovelleja
JJ Nääs: Mourukatit
Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema
Kristina Ohlsson: Nukketalo
Kristina Ohlsson: Tuhatkaunot
Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin
Katherine Pancol: Mimmit 
Kira Poutanen: Ihana meri
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu 
Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani
Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo 
Louis Sachar: Riskitekijä
Arto Salminen: Varasto
Maria Semple: Missä olet, Bernadette?
Salla Simukka: Kun enkelit katsoivat muualle
Salla Simukka: Jäljellä
Salla Simukka: Toisaalla
Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
Alexander Söderberg: Andalusialainen ystävä
Anneli Vainio: Eksyvä löytää. Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä