Vuonna 2012 luin 100 kirjaa. Vuoden 2009 alusta lähtien olen lukenut 326 kirjaa.
Vuoden 2012 luetut
Päivi Alasalmi: Koirapäinen pyöveli
Tove Alsterdal: Kadonneet
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä
Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia
Paul Auster: Sunset Park
Belinda Bauer: Tappajan katse
Marja Björk: Posliini
Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa
Augusten Burroughs: Maagista ajattelua
Augusten Burroughs: Kuivilla
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit
Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
Michael Cunningham: Illan tullen
Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas
Virginie Despentes: Maailmanlopun tyttö
Junot Diaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä
Waris Dirie: Aavikon kukka
Emma Donoghue: Huone
Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Karin Fossum: Älä katso taaksesi
Karin Fossum: Evan katse
Karin Fossum: Ken sutta pelkää
Karin Fossum: Piru valoa kantaa
Jonathan Franzen: Vapaus
Jonathan Franzen: Epämukavuusalue
Pirjo Hassinen: Rouva
Pirjo Hassinen: Popula
Eve Hietamies: Tarhapäivä
S.E. Hinton: Olimme kuin veljet
Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina
Anna-Leena Härkönen: Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia
Anna-Leena Härkönen: Palele porvari! ja muita kirjoituksia
Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia
Juha Itkonen: Seitsemäntoista
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
John Irving: In One Person
Merja Jalo ja Marvi Jalo: Jesse löytökoira
Pertti Jarla: Fingerpori III
Pertti Jarla: Fingerpori 4
Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä
Mari Jungstedt: Meren hiljaisuudessa
Mari Jungstedt: Saaren varjoissa
Mari Jungstedt: Muurien kätköissä
Mari Jungstedt: Aamun hämärissä
Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa
Katja Kettu: Hitsaaja
Robert Kirkman: The Walking Dead - Ensimmäinen kirja
Jorma Kurvinen: Susikoira Roi ja kultakello
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Tuomas Kyrö: Miniä
Taina Latvala: Arvostelukappale
Taina Latvala: Välimatka
Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Elina Loisa: Julkeat
Marja Luukkonen: Kivi, joka tahtoi takaisin järveen
Camilla Läckberg: Merenneito
Liza Marklund: Panttivanki
Haruki Murakami: Norwegian Wood
Reijo Mäki: Sheriffi
Mari Mörö: Sakun lintukesä
Jorma Nenonen: Tsemppiä Sakke
Jo Nesbo: Pelastaja
Håkan Nesser: Sukujuhlat
Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
Kreetta Onkeli: Beige
Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta
Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät
Jukka Parkkinen: Kalle-Yrjänän kaksitoista yritystä
Riikka Pulkkinen: Vieras
Iida Rauma: Katoamisten kirja
Eeva Rohas: Syvä pää
Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä
Tatiana de Rosnay: Mokka
Jan Salminen: Äidinmaa
Carol Shields: Ruohonvihreää
Lionel Shriver: Jonnekin pois
Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Johanna Sinisalo: Salattuja voimia. Opas valoisille ja pimeille poluille
Karin Slaughter: Sokaistu
Karin Slaughter: Piinattu
Karin Slaughter: Merkitty
Karin Slaughter: Riistetyt
Karin Slaughter: Triptyykki
Karin Slaughter: Pelon huone
Karin Slaughter: Kivun jäljet
Karin Slaughter: Pettävä hiljaisuus
Anja Snellman: Ivana B.
Kathryn Stockett: Piiat
Petri Tamminen: Elämiä
Jari Tervo: Layla
Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet
Pauliina Vanhatalo: Gallup
Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton
Katarina Wennstam: Turman lintu
maanantai 31. joulukuuta 2012
Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa
100. Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa
Valitsin tämän luettavaksi vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, koska tiesin, että pidän tästä ja luen sen nopeasti. Halusin näet saada sata luettua täyteen tänäkin vuonna. Jungstedt onnistuu siinä, missä vaikkapa Läckberg, Marklund ja Slaughter eivät - hän onnistuu olemaan ärsyttämättä. Ja onkin vaikeampi kysymys, miksi sitten luen ärsyttäviä dekkareita.
Tämäkin oli ihan sellainen simppeli perusdekkari, mutta mukaansatempaava, mukava luettava, sellainen, jota ei malttanut jättää kesken. Mitään kovin uutta, tuoretta tai ennennäkemätöntä tässä ei ole, mutta silti tarina onnistuu koukuttamaan mukaansa. Tapahtuu murhia, on vaikeita perhesuhteita, vaiettuja salaisuuksia, useita näkökulmia. Henkilöiden elämää on mukava seurata kirjasta toiseen.
Arvio: 3/5
Valitsin tämän luettavaksi vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, koska tiesin, että pidän tästä ja luen sen nopeasti. Halusin näet saada sata luettua täyteen tänäkin vuonna. Jungstedt onnistuu siinä, missä vaikkapa Läckberg, Marklund ja Slaughter eivät - hän onnistuu olemaan ärsyttämättä. Ja onkin vaikeampi kysymys, miksi sitten luen ärsyttäviä dekkareita.
Tämäkin oli ihan sellainen simppeli perusdekkari, mutta mukaansatempaava, mukava luettava, sellainen, jota ei malttanut jättää kesken. Mitään kovin uutta, tuoretta tai ennennäkemätöntä tässä ei ole, mutta silti tarina onnistuu koukuttamaan mukaansa. Tapahtuu murhia, on vaikeita perhesuhteita, vaiettuja salaisuuksia, useita näkökulmia. Henkilöiden elämää on mukava seurata kirjasta toiseen.
Arvio: 3/5
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Johanna Sinisalo: Enkelten verta
99. Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Jos pitäisi luetella suosikkikirjailijoitani, Johanna Sinisalo olisi ensimmäisten joukossa listalla. Kovin harva kirja tekee suurempaa vaikutusta, eikä tämäkään aluksi kovin ihmeelliseltä vaikuttanut, mutta kirjan lopussa olin oudosti lähes liikuttunut? Kyseessä on lähitulevaisuusvisio maailmasta, josta mehiläiset ovat alkaneet kadota. Keskiössä ovat karjantehotuottajaisä, mehiläisiä kasvattava poika ja eläinoikeusaktivisti pojanpoika. Ja mitä tapahtuu ja tapahtui?
Kirja on voimakas kannanotto luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista mytologialla höystettynä. Kuolema on se rajallisuus, jonka ihminen ja eläin kohtaavat samanarvoisina.
Hieno kirja, hienompi kuin useimmat tänä vuonna lukemani, muttei kuitenkaan Sinisalon paras.
Arvio: 5/5
Jos pitäisi luetella suosikkikirjailijoitani, Johanna Sinisalo olisi ensimmäisten joukossa listalla. Kovin harva kirja tekee suurempaa vaikutusta, eikä tämäkään aluksi kovin ihmeelliseltä vaikuttanut, mutta kirjan lopussa olin oudosti lähes liikuttunut? Kyseessä on lähitulevaisuusvisio maailmasta, josta mehiläiset ovat alkaneet kadota. Keskiössä ovat karjantehotuottajaisä, mehiläisiä kasvattava poika ja eläinoikeusaktivisti pojanpoika. Ja mitä tapahtuu ja tapahtui?
Kirja on voimakas kannanotto luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista mytologialla höystettynä. Kuolema on se rajallisuus, jonka ihminen ja eläin kohtaavat samanarvoisina.
Hieno kirja, hienompi kuin useimmat tänä vuonna lukemani, muttei kuitenkaan Sinisalon paras.
Arvio: 5/5
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut
98. Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut
Lehtolaisen kirjat ovat yleensä näppäriä, nopealukuisia, mukaansatempaavia ja viihdyttäviä - oikein sopivaa aivolepoa arjesta. Tämäkin tavallaan täytti odotukset, jos jättää huomiotta perin pohjin selittelevän ja alleviivaavan kirjoitustyylin, joka käy paikoin ärsyttämään. Tarina luulee olevansa kansainvälinen trilleri, mutta ei oikein onnistu tavoittamaan vaadittavaa uskottavuutta.
Kirja on Hilja Ilveskero - trilogian päätösosa, ja lukijan oletetaan muistavan henkilöt edellisistä kirjoista. Minä en muistanut. Tarinasta mieleenpainuvin jälkimaku on lapsellisuus. Venäläinen korsto barbityttärineen ja barbin henkivartioiminen oli vain niin epäuskottavaa, samoin puolisisarusten suhde paholaisen pentuina. Ja ilvesteema ei enää tunnu kivalta, vaan kuluneelta ja lapselliselta sekin. Ei tätä lisää, kiitos.
Arvio: 2/5
Lehtolaisen kirjat ovat yleensä näppäriä, nopealukuisia, mukaansatempaavia ja viihdyttäviä - oikein sopivaa aivolepoa arjesta. Tämäkin tavallaan täytti odotukset, jos jättää huomiotta perin pohjin selittelevän ja alleviivaavan kirjoitustyylin, joka käy paikoin ärsyttämään. Tarina luulee olevansa kansainvälinen trilleri, mutta ei oikein onnistu tavoittamaan vaadittavaa uskottavuutta.
Kirja on Hilja Ilveskero - trilogian päätösosa, ja lukijan oletetaan muistavan henkilöt edellisistä kirjoista. Minä en muistanut. Tarinasta mieleenpainuvin jälkimaku on lapsellisuus. Venäläinen korsto barbityttärineen ja barbin henkivartioiminen oli vain niin epäuskottavaa, samoin puolisisarusten suhde paholaisen pentuina. Ja ilvesteema ei enää tunnu kivalta, vaan kuluneelta ja lapselliselta sekin. Ei tätä lisää, kiitos.
Arvio: 2/5
Iida Rauma: Katoamisten kirja
97. Iida Rauma: Katoamisten kirja
Katoamisten kirjassa ollaan kateissa monella tasolla - konkreettisesti, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti sekä kadotetaan monenlaista, esimerkiksi parisuhde. Myöhäisteinitytön elämä ja ihmissuhteet ovat yhtä suurta draamaa ja kaaosta, mielenterveysongelmia, pillereitä, itsemurhayrityksiä. Teksti on taitavaa ja kerronta onnistunutta, ja ehdottomasti lukisin lisääkin tältä kirjailijalta. Tämän kirjan kohderyhmään en kuitenkaan kokenut kuuluvani - kaikki pieni suuri draama itsetuhouhkailuineen ja sekoiluineen on jotain, mikä omassa elämässäni kuuluu sinne epävarmaan nuoruuteen ja josta en jaksa enää innostua. Liian väsynyttä touhua tämmöiselle vanhalle tädille. Parikymppisenä olisin nauttinut tarinasta huomattavasti enemmän kuin nyt.
Arvio: 3/5
Katoamisten kirjassa ollaan kateissa monella tasolla - konkreettisesti, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti sekä kadotetaan monenlaista, esimerkiksi parisuhde. Myöhäisteinitytön elämä ja ihmissuhteet ovat yhtä suurta draamaa ja kaaosta, mielenterveysongelmia, pillereitä, itsemurhayrityksiä. Teksti on taitavaa ja kerronta onnistunutta, ja ehdottomasti lukisin lisääkin tältä kirjailijalta. Tämän kirjan kohderyhmään en kuitenkaan kokenut kuuluvani - kaikki pieni suuri draama itsetuhouhkailuineen ja sekoiluineen on jotain, mikä omassa elämässäni kuuluu sinne epävarmaan nuoruuteen ja josta en jaksa enää innostua. Liian väsynyttä touhua tämmöiselle vanhalle tädille. Parikymppisenä olisin nauttinut tarinasta huomattavasti enemmän kuin nyt.
Arvio: 3/5
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Tove Alsterdal: Kadonneet
96. Tove Alsterdal: Kadonneet
New Yorkiin, Pariisiin, Lissaboniin ja Espanjaan sijoittuva, kansainvälinen tai kansainvälisyyttä tavoitteleva ruotsalaisdekkari kertoo amerikkalaisesta naisesta, joka lähtee etsimään Eurooppaan kadonnutta toimittajamiestään. Mies on kirjoittamassa paljastusjuttua laittomasta siirtolaisuudesta ja päässyt korkeassa asemassa olevien rikollisten jäljille.
Ihan soljuvaa kerrontaa, ok viihdedekkari, melko epäuskottavaa, mutta niinhän nämä toimintapläjäykset aina. Kirja lupaa takakannessa olevansa kolmen naisen tarina, mutta tarina typistyy lähes täysin yhden henkilön näkökulmaksi. Se oli pettymys.
Voin kuvitella, että tästä tehdään elokuva.
Arvio: 3/5
New Yorkiin, Pariisiin, Lissaboniin ja Espanjaan sijoittuva, kansainvälinen tai kansainvälisyyttä tavoitteleva ruotsalaisdekkari kertoo amerikkalaisesta naisesta, joka lähtee etsimään Eurooppaan kadonnutta toimittajamiestään. Mies on kirjoittamassa paljastusjuttua laittomasta siirtolaisuudesta ja päässyt korkeassa asemassa olevien rikollisten jäljille.
Ihan soljuvaa kerrontaa, ok viihdedekkari, melko epäuskottavaa, mutta niinhän nämä toimintapläjäykset aina. Kirja lupaa takakannessa olevansa kolmen naisen tarina, mutta tarina typistyy lähes täysin yhden henkilön näkökulmaksi. Se oli pettymys.
Voin kuvitella, että tästä tehdään elokuva.
Arvio: 3/5
Taina Latvala: Välimatka
95. Taina Latvala: Välimatka
Äiti, tytär ja yhteinen Teneriffan matka äidin kuusikymppisten vuoksi. Kadotetun isän kaipuu ja menneisyyden kolmiodraama. Melko tavanomaisista teemoista koostuu ihan näppärä ja nopealukuinen, eteläpohjalaismurteella hauskasti rytmitetty tarina. Mielelläni luin hienosti kirjoitetun tarinan, mutta ei tämä mikään wau-elämys ollut. Odotin ehkä enemmän.
Arvio: 3/5
Äiti, tytär ja yhteinen Teneriffan matka äidin kuusikymppisten vuoksi. Kadotetun isän kaipuu ja menneisyyden kolmiodraama. Melko tavanomaisista teemoista koostuu ihan näppärä ja nopealukuinen, eteläpohjalaismurteella hauskasti rytmitetty tarina. Mielelläni luin hienosti kirjoitetun tarinan, mutta ei tämä mikään wau-elämys ollut. Odotin ehkä enemmän.
Arvio: 3/5
torstai 13. joulukuuta 2012
Karin Slaughter: Pettävä hiljaisuus
94. Karin Slaughter: Pettävä hiljaisuus
Slaughterin luomassa väkivaltaisessa ja vastenmielisessä maailmassa mellastavat edellisistä kirjoista tutut katkerat, kaunaiset ja kaltoinkohdellut henkilöhahmot. Vaikka en olekaan mikään ihkusöpöilijä, pidän kuitenkin enemmän ruotsalaisista dekkareista, joissa yleensä edes päähenkilö on jollain tavalla sympaattinen, pois lukien tietenkin Marklundin kammottava Annika Bengtzon. Tässä tarinassa poliisitkin tappavat huolimattomuuttaan ja peittelevät sitten kaikin tavoin kollegoidensa virheitä. Lukutaidoton etsiväreppana Will Trent ja vain edesmenneelle poliisimiehelleen elänyt katkera lääkäri Sara Linton yrittävät sitten selvitellä moista petollisuutta.
Olisin ehtinyt lukea tämän viime viikonlopun aikana ja lukuintoakin olisi ollut, vaan ei tätä kirjaa kohtaan. Täytynee oikeasti alkaa lukea laadukkaampaa kirjallisuutta. Ymmärrän silti, miksi jotkut näistäkin pitävät. Ei kai näissä objektiivisesti mitään vikaa ole. Itseäni kuitenkin Slaughterin maailma ja henkilöt ärsyttävät kirja kirjalta vain enemmän ja enemmän... mutta kuitenkin luen näitä. Siinäpä se.
Arvio: 2/5
Slaughterin luomassa väkivaltaisessa ja vastenmielisessä maailmassa mellastavat edellisistä kirjoista tutut katkerat, kaunaiset ja kaltoinkohdellut henkilöhahmot. Vaikka en olekaan mikään ihkusöpöilijä, pidän kuitenkin enemmän ruotsalaisista dekkareista, joissa yleensä edes päähenkilö on jollain tavalla sympaattinen, pois lukien tietenkin Marklundin kammottava Annika Bengtzon. Tässä tarinassa poliisitkin tappavat huolimattomuuttaan ja peittelevät sitten kaikin tavoin kollegoidensa virheitä. Lukutaidoton etsiväreppana Will Trent ja vain edesmenneelle poliisimiehelleen elänyt katkera lääkäri Sara Linton yrittävät sitten selvitellä moista petollisuutta.
Olisin ehtinyt lukea tämän viime viikonlopun aikana ja lukuintoakin olisi ollut, vaan ei tätä kirjaa kohtaan. Täytynee oikeasti alkaa lukea laadukkaampaa kirjallisuutta. Ymmärrän silti, miksi jotkut näistäkin pitävät. Ei kai näissä objektiivisesti mitään vikaa ole. Itseäni kuitenkin Slaughterin maailma ja henkilöt ärsyttävät kirja kirjalta vain enemmän ja enemmän... mutta kuitenkin luen näitä. Siinäpä se.
Arvio: 2/5
lauantai 8. joulukuuta 2012
Eeva Rohas: Syvä pää
93. Eeva Rohas: Syvä pää
Lyhyehkö ja varsin oudohko tarinainen kilpauintia harrastavasta teinitytöstä, hänen eläinlääkäri-isästään sekä kummallisesta kolmekymppisestä vanhempiensa luona yhä asuvasta naisesta, joka leikkii nukella. Alusta pidin tarinasta ja se vaikutti teemoiltaan kiinnostavalta, mutta loppua kohden tarina tuntui hajoavan, vaikka erillisten päähenkilöiden tarinat yhdistyivätkin. Eniten jäi häiritsemään, että nukkenaisen, Susannen, taustoja ei suuremmin avattu.
En tiedä. Vähän hämmentynyt olo jäi tästä, mutta kirjan lukemisen jälkeinen hämmennys on parempi olotila kuin välinpitämättömyys.
Arvio: 3/5
Lyhyehkö ja varsin oudohko tarinainen kilpauintia harrastavasta teinitytöstä, hänen eläinlääkäri-isästään sekä kummallisesta kolmekymppisestä vanhempiensa luona yhä asuvasta naisesta, joka leikkii nukella. Alusta pidin tarinasta ja se vaikutti teemoiltaan kiinnostavalta, mutta loppua kohden tarina tuntui hajoavan, vaikka erillisten päähenkilöiden tarinat yhdistyivätkin. Eniten jäi häiritsemään, että nukkenaisen, Susannen, taustoja ei suuremmin avattu.
En tiedä. Vähän hämmentynyt olo jäi tästä, mutta kirjan lukemisen jälkeinen hämmennys on parempi olotila kuin välinpitämättömyys.
Arvio: 3/5
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
92. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Tulevaisuuden Suomesta on loppumassa vesi. Teemestarin tytär tietää salaisuuden tuntureilla piilossa olevasta lähteestä. Ehjä ja hienosti kerrottu dystopia, jossa ihmetytti vain tämä hyvin epäsuomalaisen oloinen japanilaiselta kuulostava teeteema, mutta ehkäpä tulevaisuudessa kulttuurit ovat sekoittuneet. Kirjan uhkaavalta tuntuva maailma muistutti hieman Nälkäpeli-trilogian maailmaa, lukuun ottamatta niitä varsinaisia nälkäpelejä tietenkin.
Kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja, joka antoi ajattelemisen aihetta nykyihmiselle. Tätä voisi suositella myös teineille. Romaani voitti kustannusyhtiö Teoksen scifikirjoituskilpailun.
Arvio: 4/5
Tulevaisuuden Suomesta on loppumassa vesi. Teemestarin tytär tietää salaisuuden tuntureilla piilossa olevasta lähteestä. Ehjä ja hienosti kerrottu dystopia, jossa ihmetytti vain tämä hyvin epäsuomalaisen oloinen japanilaiselta kuulostava teeteema, mutta ehkäpä tulevaisuudessa kulttuurit ovat sekoittuneet. Kirjan uhkaavalta tuntuva maailma muistutti hieman Nälkäpeli-trilogian maailmaa, lukuun ottamatta niitä varsinaisia nälkäpelejä tietenkin.
Kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja, joka antoi ajattelemisen aihetta nykyihmiselle. Tätä voisi suositella myös teineille. Romaani voitti kustannusyhtiö Teoksen scifikirjoituskilpailun.
Arvio: 4/5
maanantai 3. joulukuuta 2012
Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia
91. Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia
Auto ajaa toisen perään Edinburghin festivaaleilla ja siitä kehkeytyy pitkä ja monimutkainen tapahtumasarja, jota kerrotaan useista näkökulmista ja jonka kuluessa tarinan henkilöt käyttäytyvät jokseenkin irrationaalisesti. Atkinsonilla on kyllä ihan oma tyylinsä kertoa tarinaa. Se on outoa enkä ole täysin varma, onko se outoa hyvällä vai huonolla tavalla, pidänkö siitä vai en. Objektiivisesti pitäisin tätä ansiokkaana dekkarina kuitenkin.
Tarina on ristiriitainen. Välillä kiinnostuin, välillä tympiinnyin, välillä ärsyynnyin henkilöihin. Loppua kohden mielenkiinto oheni, mikä ei ole normaalia - yleensähän loppuratkaisun haluaa tietää, vaikkei kirja erityisen hyvä olisikaan. Tämä on dekkarisarjan toinen osa ja ennen näiden dekkareiden lukemista Atkinson oli yksi suosikkikirjailijoistani. Oikeastaan ihmettelen, miksi en syty näihin kirjoihin, mutta se jokin näissä vain on. Vai pitäisikö sanoa, että se jokin näistä vain puuttuu?
Arvio: 3/5
Auto ajaa toisen perään Edinburghin festivaaleilla ja siitä kehkeytyy pitkä ja monimutkainen tapahtumasarja, jota kerrotaan useista näkökulmista ja jonka kuluessa tarinan henkilöt käyttäytyvät jokseenkin irrationaalisesti. Atkinsonilla on kyllä ihan oma tyylinsä kertoa tarinaa. Se on outoa enkä ole täysin varma, onko se outoa hyvällä vai huonolla tavalla, pidänkö siitä vai en. Objektiivisesti pitäisin tätä ansiokkaana dekkarina kuitenkin.
Tarina on ristiriitainen. Välillä kiinnostuin, välillä tympiinnyin, välillä ärsyynnyin henkilöihin. Loppua kohden mielenkiinto oheni, mikä ei ole normaalia - yleensähän loppuratkaisun haluaa tietää, vaikkei kirja erityisen hyvä olisikaan. Tämä on dekkarisarjan toinen osa ja ennen näiden dekkareiden lukemista Atkinson oli yksi suosikkikirjailijoistani. Oikeastaan ihmettelen, miksi en syty näihin kirjoihin, mutta se jokin näissä vain on. Vai pitäisikö sanoa, että se jokin näistä vain puuttuu?
Arvio: 3/5
tiistai 27. marraskuuta 2012
Liza Marklund: Panttivanki
90. Liza Marklund: Panttivanki
Uusinta Marklundia en ollutkaan vielä lukenut, ja onhan tämä koukuttavaa diipa-daapaa, sanoisin. Marklundilla on kyky luoda mahdollisimman epämiellyttäviä henkilöhahmoja. Annika Bengtzon on superärsyttävä ja hänen läheisensä kammottavaakin kammottavampia. En tiedä, onko inhorealismi kirjailijan tarkoitus.
Tässä, kai viimeiseksi (??) jääneessä Bengtzon-dekkarissa Annikan mies siepataan Afrikassa ja hänestä vaaditaan valtavia lunnaita. Olin jotenkin ihan varma, että mies kuolee, ja kuinkas käykään. Mutta kuinkas käykään. Jännitys pysyy yllä viime metreille saakka.
Suosittelen helppojen ja raflaavien dekkareiden ystäville.
Arvio: 2/5
Uusinta Marklundia en ollutkaan vielä lukenut, ja onhan tämä koukuttavaa diipa-daapaa, sanoisin. Marklundilla on kyky luoda mahdollisimman epämiellyttäviä henkilöhahmoja. Annika Bengtzon on superärsyttävä ja hänen läheisensä kammottavaakin kammottavampia. En tiedä, onko inhorealismi kirjailijan tarkoitus.
Tässä, kai viimeiseksi (??) jääneessä Bengtzon-dekkarissa Annikan mies siepataan Afrikassa ja hänestä vaaditaan valtavia lunnaita. Olin jotenkin ihan varma, että mies kuolee, ja kuinkas käykään. Mutta kuinkas käykään. Jännitys pysyy yllä viime metreille saakka.
Suosittelen helppojen ja raflaavien dekkareiden ystäville.
Arvio: 2/5
tiistai 20. marraskuuta 2012
Mari Jungstedt: Aamun hämärissä
89. Mari Jungstedt: Aamun hämärissä
Dekkari pitkästä aikaa. Helppo- ja nopealukuista Jungstedtin rikossarjaa voi suositella oikeastaan kaikille. Sujuvaa ja mukavaa luettavaa, eikä kirjailija aliarvioi lukijaa. Loppuratkaisu ei ole itsestään selvä. Mitään uutta, erityistä tai ihmeellistä tässä ei kuitenkaan ole. Perusdekkari.
Arvio: 3/5
Dekkari pitkästä aikaa. Helppo- ja nopealukuista Jungstedtin rikossarjaa voi suositella oikeastaan kaikille. Sujuvaa ja mukavaa luettavaa, eikä kirjailija aliarvioi lukijaa. Loppuratkaisu ei ole itsestään selvä. Mitään uutta, erityistä tai ihmeellistä tässä ei kuitenkaan ole. Perusdekkari.
Arvio: 3/5
Taina Latvala: Arvostelukappale
88. Taina Latvala: Arvostelukappale
Latvalan uutta kirjaa on kehuttu. Sitä en ole saanut vielä käsiini, mutta enpä ole Latvalalta lukenut mitään aiemmin ilmestynyttäkään. Arvostelukappale on Latvalan esikoisteos, novellikokoelma, joissa osittain samat henkilöt toistuvat ja yleensä päähenkilönä on jotain etsivä nuori nainen.
Nopeasti hotkaistu novellikokoelma asettuu "ihan ok"-lokeroon olematta silti tylsä tai huono. Luulen, että unohdan tämän suht nopeasti kuitenkin, unohdan sulatellakin lukemaani. Ei tässä silti mitään vikaa ole, luettava on kevyttä ja viihdyttävää, paikoin oivaltavaakin, pieniä hetkiä ja varmaan useiden ihmisten elämissä toistuvia yksityiskohtia.
Arvio: 3/5
Latvalan uutta kirjaa on kehuttu. Sitä en ole saanut vielä käsiini, mutta enpä ole Latvalalta lukenut mitään aiemmin ilmestynyttäkään. Arvostelukappale on Latvalan esikoisteos, novellikokoelma, joissa osittain samat henkilöt toistuvat ja yleensä päähenkilönä on jotain etsivä nuori nainen.
Nopeasti hotkaistu novellikokoelma asettuu "ihan ok"-lokeroon olematta silti tylsä tai huono. Luulen, että unohdan tämän suht nopeasti kuitenkin, unohdan sulatellakin lukemaani. Ei tässä silti mitään vikaa ole, luettava on kevyttä ja viihdyttävää, paikoin oivaltavaakin, pieniä hetkiä ja varmaan useiden ihmisten elämissä toistuvia yksityiskohtia.
Arvio: 3/5
tiistai 13. marraskuuta 2012
Petri Tamminen: Elämiä
87. Petri Tamminen: Elämiä
Tästä kirjasta tuli jotain omituisia mielikuvia opiskeluajoilta, 90-luvulta, mutta lukemisen jälkeen mielikuvat eivät selvenneet vaan menivät entistä enemmän solmuun. Luulin, että olisin lukenut tämän aiemmin, mutta en ollutkaan; vain ensimmäisen osan tekstit tuntuivat etäisesti tutuilta.
Elämiä, niin monenlaisia, lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna. Tämä kestää useamman lukukerran.
Arvio: 3/5
Tästä kirjasta tuli jotain omituisia mielikuvia opiskeluajoilta, 90-luvulta, mutta lukemisen jälkeen mielikuvat eivät selvenneet vaan menivät entistä enemmän solmuun. Luulin, että olisin lukenut tämän aiemmin, mutta en ollutkaan; vain ensimmäisen osan tekstit tuntuivat etäisesti tutuilta.
Elämiä, niin monenlaisia, lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna. Tämä kestää useamman lukukerran.
Arvio: 3/5
John Irving: In One Person
86. John Irving: In One Person
En malttanut odottaa Irvingin uusimman suomennosta, vaan kun tämä alkuperäiskielinen oli kirjastossa tyrkyllään, nappasin mukaani ja lukaisin. Alussa englanti pitkästä aikaa tökki, mutta kun vauhtiin pääsin, tarina vei mukaansa enkä kamalasti edes kiinnittänyt kieleen huomiota. Ei ole vaikeaa tekstiä millään tavalla.
Tarina kertoo biseksuaalista Billystä, hänen nuoruudestaan ja aikuiseksi kasvamisestaan, identiteetin etsinnästä, ihastuksistaan ja ihmissuhteistaan miehiin, naisiin ja transseksuaaleihin. Mukana on Shakespearea harrastelijateatterissa, Irvingille tuttuun tyyliin painia ja saksan opiskelua, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia 60-luvulla ja aids-epidemia 80-luvulla. Suurelta tarinalta tuntui tämäkin ja ehdottomasti luen saman suomeksikin heti kun se on mahdollista.
Arvio: 4/5
En malttanut odottaa Irvingin uusimman suomennosta, vaan kun tämä alkuperäiskielinen oli kirjastossa tyrkyllään, nappasin mukaani ja lukaisin. Alussa englanti pitkästä aikaa tökki, mutta kun vauhtiin pääsin, tarina vei mukaansa enkä kamalasti edes kiinnittänyt kieleen huomiota. Ei ole vaikeaa tekstiä millään tavalla.
Tarina kertoo biseksuaalista Billystä, hänen nuoruudestaan ja aikuiseksi kasvamisestaan, identiteetin etsinnästä, ihastuksistaan ja ihmissuhteistaan miehiin, naisiin ja transseksuaaleihin. Mukana on Shakespearea harrastelijateatterissa, Irvingille tuttuun tyyliin painia ja saksan opiskelua, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia 60-luvulla ja aids-epidemia 80-luvulla. Suurelta tarinalta tuntui tämäkin ja ehdottomasti luen saman suomeksikin heti kun se on mahdollista.
Arvio: 4/5
tiistai 6. marraskuuta 2012
David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
85. David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Hupaisa ja kummallinen tarinainen oudosta neuroottisesta Hectorista, joka keräilee kaikkea, jopa vaimonsa ikkunanpesuhetkiä. Aluksi pidin tästä hillittömän hulvattomasta absurdiudesta paljonkin, mutta loppua kohden tarina lässähti ja muuttui lähinnä ällömakeaksi saduksi. Loppu on ala-arvoisen kökkö.
Suosittelen hullunkurisia ja omituisia kirjoja etsiville.
Arvio: 3/5
Hupaisa ja kummallinen tarinainen oudosta neuroottisesta Hectorista, joka keräilee kaikkea, jopa vaimonsa ikkunanpesuhetkiä. Aluksi pidin tästä hillittömän hulvattomasta absurdiudesta paljonkin, mutta loppua kohden tarina lässähti ja muuttui lähinnä ällömakeaksi saduksi. Loppu on ala-arvoisen kökkö.
Suosittelen hullunkurisia ja omituisia kirjoja etsiville.
Arvio: 3/5
lauantai 27. lokakuuta 2012
Johanna Sinisalo: Salattuja voimia
84. Johanna Sinisalo: Salattuja voimia. Opas valoisille ja pimeille poluille
On syytä riemuun ja juhlaan, kun suosikkikirjailijani Johanna Sinisalo kirjoittaa suosikkiaiheestani matkailusta. Matkakuume ei kuitenkaan pääse nousemaan ylettömiin korkeuksiin, sillä aiheena on itselleni vieras vuoristovaeltaminen ja pitkien matkojen patikointi. Omalaatuinen kokonaisuus kiehtovaa fiktiota ja tukevaa faktaa toimii monenlaiseen tarkoitukseen - viihtymiseen ja omien matkojen suunnitteluun. Novellikokoelman lisäksi mukana on tukeva faktapaketti patikointia suunnitteleville sekä kirjailijan omia kokemuksia hänen matkoiltaan. Osa teksteistä kiinnosti enemmän kuin toiset, mutta se lienee luonnollista.
Arvio: 4/5
On syytä riemuun ja juhlaan, kun suosikkikirjailijani Johanna Sinisalo kirjoittaa suosikkiaiheestani matkailusta. Matkakuume ei kuitenkaan pääse nousemaan ylettömiin korkeuksiin, sillä aiheena on itselleni vieras vuoristovaeltaminen ja pitkien matkojen patikointi. Omalaatuinen kokonaisuus kiehtovaa fiktiota ja tukevaa faktaa toimii monenlaiseen tarkoitukseen - viihtymiseen ja omien matkojen suunnitteluun. Novellikokoelman lisäksi mukana on tukeva faktapaketti patikointia suunnitteleville sekä kirjailijan omia kokemuksia hänen matkoiltaan. Osa teksteistä kiinnosti enemmän kuin toiset, mutta se lienee luonnollista.
Arvio: 4/5
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Robert Kirkman: The Walking Dead - Ensimmäinen kirja
83. Robert Kirkman: The Walking Dead - Ensimmäinen kirja
Tiesin, että tv-sarja The Walking Dead perustuu sarjakuvaan, ja kun sattumalta näin tämän kirjastossa, nappasin sen uteliaisuudesta mukaani.
En ole koskaan aiemmin lukenut jatkuvajuonista aikuisille tarkoitettua sarjakuvaa, ja tämän kokemuksen perusteella se ei taida olla minun lajini. Sarjakuvana tarinan toiminnallisuus jäi vajaaksi enkä edes erottanut piirrettyjä ihmishahmoja toisistaan. Tosin myönnän, että vika on varmaankin tottumattomassa lukijassa. Taidan kuitenkin pysytellä televisiosarjassa ja romaaneissa ja jättää sarjakuvat muille lukijoille. En usko, että lainaan Toista kirjaa.
Tiesin, että tv-sarja The Walking Dead perustuu sarjakuvaan, ja kun sattumalta näin tämän kirjastossa, nappasin sen uteliaisuudesta mukaani.
En ole koskaan aiemmin lukenut jatkuvajuonista aikuisille tarkoitettua sarjakuvaa, ja tämän kokemuksen perusteella se ei taida olla minun lajini. Sarjakuvana tarinan toiminnallisuus jäi vajaaksi enkä edes erottanut piirrettyjä ihmishahmoja toisistaan. Tosin myönnän, että vika on varmaankin tottumattomassa lukijassa. Taidan kuitenkin pysytellä televisiosarjassa ja romaaneissa ja jättää sarjakuvat muille lukijoille. En usko, että lainaan Toista kirjaa.
Jan Salminen: Äidinmaa
82. Jan Salminen: Äidinmaa
Kiehtova dystopia osaksi tuhoutuneesta Suomesta, jossa naiset ovat vallassa, peilit kielletty ja "pariseksuaalisuus" halveksittava marginaali-ilmiö. Miehet on täysin alistettu. Tarina muuttuu loppua kohden vain kiehtovammaksi, karmivammaksi, ajatuksia herättävämmäksi. Kertojina toimivat vanha mies, joka vielä muistaa jotakin menneestä ajasta sekä hänen vartijansa nuori nainen, joka ei pysty täysin sopeutumaan Äidinmaan normeihin. Kieli on upeaa, tarina tempaisee mukaansa ja kertoo niin paljon ihmisistä ja yhteiskunnasta. Tarvitsisin aikaa varmasti viikon, että tavoittaisin edes vähän kaikista niistä mielikuvista ja ajatuksista, joita tämä herätti. Tarina osui ja upposi. Näin Äidinmaasta jopa unta, tosin uni oli osaksi sekoitus The Walking Deadia. Ja hienoa, että kirjailija on mies!
En sanoisi, että scifi on lempiluettavaani, mutta miksi Johanna Sinisalo on suosikkikirjailijani ja miksi tämäkin kolahti kovempaa kuin mikään muu pitkään aikaan? Kirjoita lisää, Jan Salminen, kirjoita.
Arvio: 5/5
Kiehtova dystopia osaksi tuhoutuneesta Suomesta, jossa naiset ovat vallassa, peilit kielletty ja "pariseksuaalisuus" halveksittava marginaali-ilmiö. Miehet on täysin alistettu. Tarina muuttuu loppua kohden vain kiehtovammaksi, karmivammaksi, ajatuksia herättävämmäksi. Kertojina toimivat vanha mies, joka vielä muistaa jotakin menneestä ajasta sekä hänen vartijansa nuori nainen, joka ei pysty täysin sopeutumaan Äidinmaan normeihin. Kieli on upeaa, tarina tempaisee mukaansa ja kertoo niin paljon ihmisistä ja yhteiskunnasta. Tarvitsisin aikaa varmasti viikon, että tavoittaisin edes vähän kaikista niistä mielikuvista ja ajatuksista, joita tämä herätti. Tarina osui ja upposi. Näin Äidinmaasta jopa unta, tosin uni oli osaksi sekoitus The Walking Deadia. Ja hienoa, että kirjailija on mies!
En sanoisi, että scifi on lempiluettavaani, mutta miksi Johanna Sinisalo on suosikkikirjailijani ja miksi tämäkin kolahti kovempaa kuin mikään muu pitkään aikaan? Kirjoita lisää, Jan Salminen, kirjoita.
Arvio: 5/5
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Riikka Pulkkinen: Vieras
81. Riikka Pulkkinen: Vieras
Nuori naispappi pakenee elämäänsä New Yorkiin. Välillä palataan hänen menneisyyteensä, jota varjostavat äidin kuolema ja anoreksia. Tarinassa on lukuisia teemoja, jotka sekoittuvat ja risteävät: uskonnollisuus, muukalaisuus, vierauden tunne, syömishäiriö, maahanmuuttajien asema. Voiko itseään paeta?
Alussa pidin tästä kirjasta valtavasti ja siinä oli mielestäni tuoreutta, raikkautta ja salaperäisyyttä. New Yorkin osasin nähdä silmieni edessä ja tavoitin metron äänet ja katujen tunnelman. Loppua kohden tarina muuttui synkemmäksi ja uskonnollisuus alkoi tuntua tunkkaiselta. Loppu sopi kirjaan, mutta itse en pitänyt ratkaisusta ollenkaan; se tuntui liian konservatiiviselta.
Vieras on Pulkkisen kolmas kirja. Muistan pitäneeni Rajasta, muuta en siitä muistakaan. Totta taas oli mielestäni kauniisti kirjoitettu, mutta aiheeltaan kulunut. Molemmat Pulkkisen aiemmista kirjoista pitäisi ehdottomasti lukea uudestaan. Tätä pitäisin kuitenkin Pulkkisen parhaana kirjana. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.
Arvio: 4/5
Nuori naispappi pakenee elämäänsä New Yorkiin. Välillä palataan hänen menneisyyteensä, jota varjostavat äidin kuolema ja anoreksia. Tarinassa on lukuisia teemoja, jotka sekoittuvat ja risteävät: uskonnollisuus, muukalaisuus, vierauden tunne, syömishäiriö, maahanmuuttajien asema. Voiko itseään paeta?
Alussa pidin tästä kirjasta valtavasti ja siinä oli mielestäni tuoreutta, raikkautta ja salaperäisyyttä. New Yorkin osasin nähdä silmieni edessä ja tavoitin metron äänet ja katujen tunnelman. Loppua kohden tarina muuttui synkemmäksi ja uskonnollisuus alkoi tuntua tunkkaiselta. Loppu sopi kirjaan, mutta itse en pitänyt ratkaisusta ollenkaan; se tuntui liian konservatiiviselta.
Vieras on Pulkkisen kolmas kirja. Muistan pitäneeni Rajasta, muuta en siitä muistakaan. Totta taas oli mielestäni kauniisti kirjoitettu, mutta aiheeltaan kulunut. Molemmat Pulkkisen aiemmista kirjoista pitäisi ehdottomasti lukea uudestaan. Tätä pitäisin kuitenkin Pulkkisen parhaana kirjana. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.
Arvio: 4/5
lauantai 13. lokakuuta 2012
Fingerporissa
79. Pertti Jarla: Fingerpori III ja
80. Pertti Jarla: Fingerpori 4
Viihdyn Fingerporissa. Vitsit ovat edelleen tuoreita ja joitakin saa miettiä kauan, ennen kuin ne aukeavat. Sarjakuva ei varsinaisesti ole se minun omin juttuni, mutta ehkäpä tähänkin kirjallisuuden lajiin voisi perehtyä tarkemminkin?
Olen näköjään lukenut neloskirjan aiemminkin, kesällä 2011. Tämän vuoksihan juuri tätä blogia pidänkin, muistaakseni mitä olen lukenut. Monta lukukertaa nämä kestävät ehdottomasti.
80. Pertti Jarla: Fingerpori 4
Viihdyn Fingerporissa. Vitsit ovat edelleen tuoreita ja joitakin saa miettiä kauan, ennen kuin ne aukeavat. Sarjakuva ei varsinaisesti ole se minun omin juttuni, mutta ehkäpä tähänkin kirjallisuuden lajiin voisi perehtyä tarkemminkin?
Olen näköjään lukenut neloskirjan aiemminkin, kesällä 2011. Tämän vuoksihan juuri tätä blogia pidänkin, muistaakseni mitä olen lukenut. Monta lukukertaa nämä kestävät ehdottomasti.
Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu
78. Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu
Kokonaan toinen juttu on Nesserin Barbarotti-sarjan toinen osa. Rakenteeltaan tämä on perusdekkari, mutta toimiva sellainen - tapahtuu murhia ja niitä selvitetään. Väliin on tungettu menneisyyden tapahtumia, jotka lisäävät lukijan mielenkiintoa. Pidin kielestä, kerronnasta ja rakenteesta, tarina tempaisi mukaansa ja mielelläni luin kaikki lähes 600 sivua. Loppu oli outo ja odottamaton ja itse en ollut ratkaisuun erityisen tyytyväinen. Mielestäni tämä oli kuitenkin onnistuneempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Wikipedian mukaan Barbarotti-kirjoja on ilmestynyt ruotsiksi jo viisi, ja minulta on vielä toinenkin Nesserin rikossarja täysin korkkaamatta. Jei.
Arvio: 3/5
Kokonaan toinen juttu on Nesserin Barbarotti-sarjan toinen osa. Rakenteeltaan tämä on perusdekkari, mutta toimiva sellainen - tapahtuu murhia ja niitä selvitetään. Väliin on tungettu menneisyyden tapahtumia, jotka lisäävät lukijan mielenkiintoa. Pidin kielestä, kerronnasta ja rakenteesta, tarina tempaisi mukaansa ja mielelläni luin kaikki lähes 600 sivua. Loppu oli outo ja odottamaton ja itse en ollut ratkaisuun erityisen tyytyväinen. Mielestäni tämä oli kuitenkin onnistuneempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Wikipedian mukaan Barbarotti-kirjoja on ilmestynyt ruotsiksi jo viisi, ja minulta on vielä toinenkin Nesserin rikossarja täysin korkkaamatta. Jei.
Arvio: 3/5
tiistai 9. lokakuuta 2012
Pirjo Hassinen: Popula
77. Pirjo Hassinen: Popula
Taas löytyi uunituore uutuus kirjaston iloisia yllätyksiä tarjoavasta pikalainahyllystä. Hassinen kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta: syrjäytyneistä - vaiko yhteiskunnan syrjäyttämistä? - ihmispoloista ja heidän katkeruuttaan hyödyntävästä oikeistopopulistisesta Popula-puolueesta, jonka vastinetta todellisuudessa ei ole vaikea oivaltaa. Hassinen kirjoittaa aina hyvin ja hänen tekstiään on ilo lukea. Tällä kertaa myös tarina ja siihen valitut ihmiskohtalot ovat kaikessa epämiellyttävyydessään harvinaisen kiinnostavia ja eläviä. Tekstiin uppoaa ja arjen pienet yksityiskohdat aukeavat tuoreista näkökulmista. Minusta tämä oli onnistunein hassinen pitkään aikaan.
Arvio: 4/5
Taas löytyi uunituore uutuus kirjaston iloisia yllätyksiä tarjoavasta pikalainahyllystä. Hassinen kirjoittaa ajankohtaisesta aiheesta: syrjäytyneistä - vaiko yhteiskunnan syrjäyttämistä? - ihmispoloista ja heidän katkeruuttaan hyödyntävästä oikeistopopulistisesta Popula-puolueesta, jonka vastinetta todellisuudessa ei ole vaikea oivaltaa. Hassinen kirjoittaa aina hyvin ja hänen tekstiään on ilo lukea. Tällä kertaa myös tarina ja siihen valitut ihmiskohtalot ovat kaikessa epämiellyttävyydessään harvinaisen kiinnostavia ja eläviä. Tekstiin uppoaa ja arjen pienet yksityiskohdat aukeavat tuoreista näkökulmista. Minusta tämä oli onnistunein hassinen pitkään aikaan.
Arvio: 4/5
Nuortenkirjoja
75. Jukka Parkkinen: Kalle-Yrjänän kaksitoista yritystä
Jouduin taas olosuhteiden pakosta lukemaan pari ei niin kovin uutta nuortenkirjaa. Kalle-Yrjänän kaksitoista yritystä kertoo teinipojasta, joka yrittää keinolla millä hyvänsä saada tyttöystävän. Osaltaan tarina on ok, osaltaan yrittää olla hauska, välillä onnistuen, välillä onnistumatta. Tarina voisi olla tyyliltään hieman mukaansatempaavampikin? En tiedä uponneeko tämä enää nykynuoriin. Hitaat ja tottumattomat teinilukijat eivät ehkä kestä kärryillä kaikkien päähenkilön tyttöystävien kanssa?
76. Mari Mörö: Sakun lintukesä
Helppolukuinen nuortenkirja, jossa poika viettää kesälomaa mökillä. Ei erityinen positiivisessa eikä negatiivisessa mielessä. Luin tämän puolessa tunnissa.
Jouduin taas olosuhteiden pakosta lukemaan pari ei niin kovin uutta nuortenkirjaa. Kalle-Yrjänän kaksitoista yritystä kertoo teinipojasta, joka yrittää keinolla millä hyvänsä saada tyttöystävän. Osaltaan tarina on ok, osaltaan yrittää olla hauska, välillä onnistuen, välillä onnistumatta. Tarina voisi olla tyyliltään hieman mukaansatempaavampikin? En tiedä uponneeko tämä enää nykynuoriin. Hitaat ja tottumattomat teinilukijat eivät ehkä kestä kärryillä kaikkien päähenkilön tyttöystävien kanssa?
76. Mari Mörö: Sakun lintukesä
Helppolukuinen nuortenkirja, jossa poika viettää kesälomaa mökillä. Ei erityinen positiivisessa eikä negatiivisessa mielessä. Luin tämän puolessa tunnissa.
Reijo Mäki: Sheriffi
74. Reijo Mäki: Sheriffi
Aina kun haluan viihtyä täysin aivottomasti, luen Vares-dekkarin. Nämä eivät todellakaan ole mitään kirjallisuuden huipputeoksia ja itse Vareskin on melko ohut hahmo. Mutta oivallista viihdettä nämä tarjoavat vailla ärsytysfaktoria. Dekkareissa yleensä ärsyttää kökkö kieli, itsetarkoituksellinen raaka väkivalta ja/tai rikosromaaniin tungetut keinotekoisen siirappiset rakkaustarinat. Mäen kirjoissa ei ole mitään näistä. Juoni tässäkin Vares-romaanissa tuntui jotenkin muutaman kerran nähdyltä, mutta silti viihdyin tämänkin parissa erittäin hyvin.
Arvio: 3/5
Aina kun haluan viihtyä täysin aivottomasti, luen Vares-dekkarin. Nämä eivät todellakaan ole mitään kirjallisuuden huipputeoksia ja itse Vareskin on melko ohut hahmo. Mutta oivallista viihdettä nämä tarjoavat vailla ärsytysfaktoria. Dekkareissa yleensä ärsyttää kökkö kieli, itsetarkoituksellinen raaka väkivalta ja/tai rikosromaaniin tungetut keinotekoisen siirappiset rakkaustarinat. Mäen kirjoissa ei ole mitään näistä. Juoni tässäkin Vares-romaanissa tuntui jotenkin muutaman kerran nähdyltä, mutta silti viihdyin tämänkin parissa erittäin hyvin.
Arvio: 3/5
lauantai 29. syyskuuta 2012
Jonathan Franzen: Epämukavuusalue
73. Jonathan Franzen: Epämukavuusalue
Kiinnostus Franzenin kirjoja kohtaan heräsi Vapaus-romaanista. Takakannen mukaan tämä on "syvästi henkilökohtainen esseekokoelma", mutta itse luin tätä romaanina, en henkilökohtaisena tilityksenä, vaikka sitten toisaalta olihan tämä sellainenkin. Ehkä tuli vähän Augusten Burroughs joissakin kohdissa mieleen?
Kirja on hyvin kirjoitettu, osin kiinnostava, osin hyvinkin puuduttava, tarinaa nuoren miehen elämänvaiheista. Valitettavasti luulen, että tämä kuitenkin unohtunee mielestä melko nopeasti...
Arvio: 3/5
Kiinnostus Franzenin kirjoja kohtaan heräsi Vapaus-romaanista. Takakannen mukaan tämä on "syvästi henkilökohtainen esseekokoelma", mutta itse luin tätä romaanina, en henkilökohtaisena tilityksenä, vaikka sitten toisaalta olihan tämä sellainenkin. Ehkä tuli vähän Augusten Burroughs joissakin kohdissa mieleen?
Kirja on hyvin kirjoitettu, osin kiinnostava, osin hyvinkin puuduttava, tarinaa nuoren miehen elämänvaiheista. Valitettavasti luulen, että tämä kuitenkin unohtunee mielestä melko nopeasti...
Arvio: 3/5
tiistai 25. syyskuuta 2012
Tatiana de Rosnay: Mokka
72. Tatiana de Rosnay: Mokka
Takakannen mukaan kirja on psykologista jännitystä, mutta lähinnä tämä on nyyhkytarina äidistä, jonka poika joutuu yliajon uhriksi ja vaipuu koomaan. Yliajaja pakenee paikalta. Äidillä on pakkomielle löytää lapsensa yliajaja ja tältä osin tarina kai yrittää olla jännittävä. Miten muistelisin, että edellisessäkin lukemassani de Rosnayn kirjassa oli teemana auto-onnettomuus, joka jollain tavalla yhdisti perhettä? Päähenkilö rupesi seurustelemaan onnettomuuden uhrin lääkärin kanssa tai muuta vastaavaa?
Itselleni tämä on liian lässyti-lää. Tarina toimii varmaan terapiakirjana niille, joiden läheinen on joutunut onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi. Objektiivisesti ihan ehyt tarina, mutta minulle liian ruikuttava. Vaikka aihe oli koskettava, tarina ei koskettanut.
Arvio: 2/5
Takakannen mukaan kirja on psykologista jännitystä, mutta lähinnä tämä on nyyhkytarina äidistä, jonka poika joutuu yliajon uhriksi ja vaipuu koomaan. Yliajaja pakenee paikalta. Äidillä on pakkomielle löytää lapsensa yliajaja ja tältä osin tarina kai yrittää olla jännittävä. Miten muistelisin, että edellisessäkin lukemassani de Rosnayn kirjassa oli teemana auto-onnettomuus, joka jollain tavalla yhdisti perhettä? Päähenkilö rupesi seurustelemaan onnettomuuden uhrin lääkärin kanssa tai muuta vastaavaa?
Itselleni tämä on liian lässyti-lää. Tarina toimii varmaan terapiakirjana niille, joiden läheinen on joutunut onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi. Objektiivisesti ihan ehyt tarina, mutta minulle liian ruikuttava. Vaikka aihe oli koskettava, tarina ei koskettanut.
Arvio: 2/5
Karin Slaughter: Riistetyt
71. Karin Slaughter: Riistetyt
Viihdemössöä nämä slaughterit, mikäli nyt ällöttävää väkivaltaa ja vastenmielisiä henkilöhahmoja viihteenä voi pitää. V-sana raikaa dialogissa kuin teineillä yläkoulun pihalla ja lähes joka toinen henkilö paljastuu pedofiiliksi. Slaughterin luoma maailma on oksettava ja silti tarina on vain puhdasta viihdettä vailla minkäänlaista syvyyttä tai yhteiskuntakritiikkiä. Miksiköhän luen näitä?
Arvio: 2/5
Viihdemössöä nämä slaughterit, mikäli nyt ällöttävää väkivaltaa ja vastenmielisiä henkilöhahmoja viihteenä voi pitää. V-sana raikaa dialogissa kuin teineillä yläkoulun pihalla ja lähes joka toinen henkilö paljastuu pedofiiliksi. Slaughterin luoma maailma on oksettava ja silti tarina on vain puhdasta viihdettä vailla minkäänlaista syvyyttä tai yhteiskuntakritiikkiä. Miksiköhän luen näitä?
Arvio: 2/5
lauantai 22. syyskuuta 2012
Karin Fossum: Piru valoa kantaa
70. Karin Fossum: Piru valoa kantaa
Fossumin dekkareissa on kyllä omalaatuiset ja kiehtovat juonet. Tämäkään ei ollut mitään "Ensin tapahtuu murha, sitten sitä tutkitaan ja lopussa murhaaja selviää" -osastoa vaan jotain ihan muuta. Tarinassa kaksi parikymppistä poikaa erehtyy yrittämään aivan väärän mummon ryöstöä, ja loppu on ennalta-arvaamatonta.
Fossum on varmaan uusi suosikkidekkaristini. Huikeaa, miten monta Fossumia onkaan vielä lukematta!
Arvio: 3/5
Viime vuonna luin kaikkiaan 70 kirjaa. Tänä vuonna kirja numero 70 on luettuna jo syyskuussa! :)
Fossumin dekkareissa on kyllä omalaatuiset ja kiehtovat juonet. Tämäkään ei ollut mitään "Ensin tapahtuu murha, sitten sitä tutkitaan ja lopussa murhaaja selviää" -osastoa vaan jotain ihan muuta. Tarinassa kaksi parikymppistä poikaa erehtyy yrittämään aivan väärän mummon ryöstöä, ja loppu on ennalta-arvaamatonta.
Fossum on varmaan uusi suosikkidekkaristini. Huikeaa, miten monta Fossumia onkaan vielä lukematta!
Arvio: 3/5
Viime vuonna luin kaikkiaan 70 kirjaa. Tänä vuonna kirja numero 70 on luettuna jo syyskuussa! :)
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Lionel Shriver: Jonnekin pois
69. Lionel Shriver: Jonnekin pois
Tarinan päähenkilö, keski-ikäinen mies, on säästänyt rahaa koko ikänsä päästäkseen jossain vaiheessa aloittamaan Toisen Elämän jossain halvan elintason maassa. Päähenkilö Shep on elättänyt perheensä ja sukulaisensa ja maksanut veronsa mukisematta. Unelma kuitenkin kariutuu, kun vaimolla todetaan harvinainen syöpä, jonka kuluja sairausvakuutus ei kata. Vaimon syöpähoitoihin kuluu "kolmatta miljoonaa dollaria", joilla vaimo saa kolmisen kuukautta lisää elinaikaa. Only in America.
Toisaalla miehen työtoverin ja ystävän lapsi sairastaa vakavaa tautia, jonka senkään kuluja yhteiskunta ei korvaa. Mies haluaa hankkia vaimolleen yllätyksen, mutta kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen.
Aluksi tarina tuntui aivan liian ankealta sairauksien ja sairaan (?!!?) amerikkalaisen yhteiskunnan kuvauksineen. Yhteiskunnan epäkohdista paasaaminen puudutti niin, että meinasin jopa jättää lukemisen kesken, mutta onneksi luin loppuun. Pidin tästä enemmän kuin mitä kuvittelin. Teema, ihmiselämän arvo dollareissa, ei vaikuttanut kiinnostavalta, mutta sitä käsitellään kiinnostavasti ja synkästä aiheestaan huolimatta tarinassa on outoa mustaa huumoria. Loppukin on onnellinen, vaikka se päättyykin kolmen henkilön kuolemaan.
Arvio: 3/5
Tarinan päähenkilö, keski-ikäinen mies, on säästänyt rahaa koko ikänsä päästäkseen jossain vaiheessa aloittamaan Toisen Elämän jossain halvan elintason maassa. Päähenkilö Shep on elättänyt perheensä ja sukulaisensa ja maksanut veronsa mukisematta. Unelma kuitenkin kariutuu, kun vaimolla todetaan harvinainen syöpä, jonka kuluja sairausvakuutus ei kata. Vaimon syöpähoitoihin kuluu "kolmatta miljoonaa dollaria", joilla vaimo saa kolmisen kuukautta lisää elinaikaa. Only in America.
Toisaalla miehen työtoverin ja ystävän lapsi sairastaa vakavaa tautia, jonka senkään kuluja yhteiskunta ei korvaa. Mies haluaa hankkia vaimolleen yllätyksen, mutta kaikki menee kammottavalla tavalla pieleen.
Aluksi tarina tuntui aivan liian ankealta sairauksien ja sairaan (?!!?) amerikkalaisen yhteiskunnan kuvauksineen. Yhteiskunnan epäkohdista paasaaminen puudutti niin, että meinasin jopa jättää lukemisen kesken, mutta onneksi luin loppuun. Pidin tästä enemmän kuin mitä kuvittelin. Teema, ihmiselämän arvo dollareissa, ei vaikuttanut kiinnostavalta, mutta sitä käsitellään kiinnostavasti ja synkästä aiheestaan huolimatta tarinassa on outoa mustaa huumoria. Loppukin on onnellinen, vaikka se päättyykin kolmen henkilön kuolemaan.
Arvio: 3/5
tiistai 11. syyskuuta 2012
Marja Björk: Posliini
68. Marja Björk: Posliini
Eletään 1960-lukua Pohjois-Karjalan perukoilla. Monilapsisen ja -ongelmaisen perheen tyytymättömän äidin ja juopon isän tytär lähetetään säännöllisin väliajoin sukulaisvierailulle suureen Helsinkiin. Mutta sukulaissetäpä tykkääkin pikkutytöistä ihan väärällä ja vääristyneellä tavalla.
Tyly ja karu tarina vaikeasta aiheesta on hyvin uskottava. Kirjailija tavoittaa tunnelman, joka jää kaivelemaan. Voi aivan hyvin kuvitella, että tällaista oikeasti tapahtuu syrjäytyneille lapsille, ja juuri tällä tavalla kuin mitä kirjassa kuvataan. Kirja ei missään tapauksessa ollut yhdentekevä eikä sellainen "ihan ok", joka unohtuisi heti. Mielenkiinto heräsi kirjailijan muitakin teoksia kohtaan.
Arvio: 3/5
Eletään 1960-lukua Pohjois-Karjalan perukoilla. Monilapsisen ja -ongelmaisen perheen tyytymättömän äidin ja juopon isän tytär lähetetään säännöllisin väliajoin sukulaisvierailulle suureen Helsinkiin. Mutta sukulaissetäpä tykkääkin pikkutytöistä ihan väärällä ja vääristyneellä tavalla.
Tyly ja karu tarina vaikeasta aiheesta on hyvin uskottava. Kirjailija tavoittaa tunnelman, joka jää kaivelemaan. Voi aivan hyvin kuvitella, että tällaista oikeasti tapahtuu syrjäytyneille lapsille, ja juuri tällä tavalla kuin mitä kirjassa kuvataan. Kirja ei missään tapauksessa ollut yhdentekevä eikä sellainen "ihan ok", joka unohtuisi heti. Mielenkiinto heräsi kirjailijan muitakin teoksia kohtaan.
Arvio: 3/5
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
67. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
Sofi Oksasen uutta kirjaa on odottanut
kuumeisesti koko Suomi ja odotukset ovat olleet todella
- ehkä liiankin - korkealla. Itse sain kirjan käsiini neljä päivää sen
ilmestymisen jälkeen kirjaston pikalainahyllystä, joten se piti
lukea heti.
Tarina kertoo sodasta ja sen
jälkeisistä ajoista, ihmiskohtaloista sodan jaloissa. Tähän
kirjaan tarttuvat myyntiluvuista päätellen varmaan sellaisetkin,
jotka eivät yleensä paljon lue, ja tottumattomalle lukijalle tarina
saattaakin olla liian kova pala purtavaksi. Tarina aukeaa pienin
askelin, vähitellen ja lukija saa olla tarkkana, ettei mitään
olennaista mene ohi silmien. Tämä ei todellakaan ole mikään
suurten massojen viihdekirja.
Kirja saattaa olla objektiivisesti
arvioiden Oksasen paras, mutta henkilökohtaisesti tämä ei
kolahtanut samoin kuin Oksasen edelliset teokset. Syynä saattaa olla
se, että yleensä en lue sotakirjallisuutta, ja lisäksi osa
henkilöhahmoista jäi tässä kuitenkin harmillisen etäisiksi.
Mutta kirjan ansiot on helppo tunnistaa ja tunnustaa. Kieli ja
kerronta on onnistunutta ja toimivaa, ja tarina saa lopussa
arvoisensa päätöksen. Osa arvoituksista ratkeaa, osa ei. Oksasen ansiosta suomalainen tuntee taas hieman enemmän Viron historiaa.
Arvio: 4/5
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Tuomas Kyrö: Miniä
66. Tuomas Kyrö: Miniä
Olin jo lähes unohtanut tämän kirjan olemassaolon, kun ajattelin, ettei tätä mistään saa kuitenkaan. No, kirjastostapa sai. Lyhyt ja hauska hyvänmielen tarina siitä, kuinka Sysi-Suomessa asustava mielensä nykyajan hömpötyksistä pahoittava appiukko kohtaa urbaanin city-miniän. Viihdyin, hymyilin ja hymähtelin. Ilahduttava kirja.
Arvio: 4/5
Olin jo lähes unohtanut tämän kirjan olemassaolon, kun ajattelin, ettei tätä mistään saa kuitenkaan. No, kirjastostapa sai. Lyhyt ja hauska hyvänmielen tarina siitä, kuinka Sysi-Suomessa asustava mielensä nykyajan hömpötyksistä pahoittava appiukko kohtaa urbaanin city-miniän. Viihdyin, hymyilin ja hymähtelin. Ilahduttava kirja.
Arvio: 4/5
tiistai 4. syyskuuta 2012
Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton
65. Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton
Kirjan takakannen perusteella en ymmärtänyt, että kyseessä on lapsenkaipuisen naisen vauvanmenettämistilitys, jota voi lukea terapiakirjana. Tuskinpa olisin edes lainannut tätä, jos olisin etukäteen tajunnut kirjan teeman. Joskus on tietysti kiinnostavaakin lukea kirjoja, joiden kohderyhmään ei itse kuulu, ja tämäkin oli ihan hyvin kirjoitettu tarina, joka varmasti puhuttelee saman kokeneita. Itse en vaan ymmärtänyt päähenkilön motiiveja - miksi hän esim. haluaa lapsen, vaikka ei jaksa arkea miehensä pikkutytönkään kanssa, vaan huomaa olevansa lapsen seurassa kärsimätön ja joustamaton? Surua kyllä kuvataan aika onnistuneesti. Selviytymistarina, joka tarjonnee lohtua monille?
Arvio: 3/5
Kirjan takakannen perusteella en ymmärtänyt, että kyseessä on lapsenkaipuisen naisen vauvanmenettämistilitys, jota voi lukea terapiakirjana. Tuskinpa olisin edes lainannut tätä, jos olisin etukäteen tajunnut kirjan teeman. Joskus on tietysti kiinnostavaakin lukea kirjoja, joiden kohderyhmään ei itse kuulu, ja tämäkin oli ihan hyvin kirjoitettu tarina, joka varmasti puhuttelee saman kokeneita. Itse en vaan ymmärtänyt päähenkilön motiiveja - miksi hän esim. haluaa lapsen, vaikka ei jaksa arkea miehensä pikkutytönkään kanssa, vaan huomaa olevansa lapsen seurassa kärsimätön ja joustamaton? Surua kyllä kuvataan aika onnistuneesti. Selviytymistarina, joka tarjonnee lohtua monille?
Arvio: 3/5
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä
64. Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä
Olisin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta, koska joskus yli kymmenen vuotta sitten pari aiempaa Atkinsonin kirjaa kolahtivat kovasti. Mutta enpä tiedä. Valitettavasti tämä jäi kuitenkin "ihan ok"-osastoon kuuluvaksi. Takakannen mukaan kirja on jännäri, mutta itse en huomannut tässä mitään jännärimäistä. Hyvää kirjassa oli kerronta, kieli, sarkasmi, musta huumori... Kehuttu rakenne oli vain outo. Alussa kuvataan kolme menneisyydessä tapahtunutta rikosta, jotka lopussa paljastuvat vähän erilaisiksi kuin mitä tarinan mittaan annetaan ymmärtää. Tarina ei vaan kunnolla vedä mukaansa. En tiedä miksi.
Missään nimessä tämän lukeminen ei ollut hukkaan heitettyä aikaa, mutta en pitänyt tästä niin paljon kuin mitä kuvittelin. Atkinson ei täyttänyt odotuksia. Harmi.
Arvio: 3/5
Olisin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta, koska joskus yli kymmenen vuotta sitten pari aiempaa Atkinsonin kirjaa kolahtivat kovasti. Mutta enpä tiedä. Valitettavasti tämä jäi kuitenkin "ihan ok"-osastoon kuuluvaksi. Takakannen mukaan kirja on jännäri, mutta itse en huomannut tässä mitään jännärimäistä. Hyvää kirjassa oli kerronta, kieli, sarkasmi, musta huumori... Kehuttu rakenne oli vain outo. Alussa kuvataan kolme menneisyydessä tapahtunutta rikosta, jotka lopussa paljastuvat vähän erilaisiksi kuin mitä tarinan mittaan annetaan ymmärtää. Tarina ei vaan kunnolla vedä mukaansa. En tiedä miksi.
Missään nimessä tämän lukeminen ei ollut hukkaan heitettyä aikaa, mutta en pitänyt tästä niin paljon kuin mitä kuvittelin. Atkinson ei täyttänyt odotuksia. Harmi.
Arvio: 3/5
maanantai 27. elokuuta 2012
Karin Slaughter: Kivun jäljet
63. Karin Slaughter: Kivun jäljet
Kivun jäljet kertoo nimensä mukaisesti sadistisesta mielipuolesta, joka sieppaa ja kiduttaa tietyntyyppisiä naisia. Popularistinen tarina vetäisee kyllä mukaansa, mutta mässäilee liiaksikin väkivallalla ja kammottavuuksilla.
Slaughter tuntuu olevan todella suosittu; lähes kaikki löytämäni arviot ovat ylistäviä. Itse taas en ole kamalan ihastunut hänen väkivaltaiseen maailmaansa ja epämiellyttäviin, aggressiivisiin henkilöhahmoihin. Maailma tihkuu naisvihaa ja lasten hyväksikäyttö tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Lisäksi lukutaidoton poliisi ei vaan ole uskottava. Kai Amerikassakin sentään jonkinlaisen poliisikoulun joutuu käymään, myös niissä keskiaikaisissa piireissä, joissa naiset ja lapset ovat arvotonta pohjasakkaa?
Arvio: 3/5
Kivun jäljet kertoo nimensä mukaisesti sadistisesta mielipuolesta, joka sieppaa ja kiduttaa tietyntyyppisiä naisia. Popularistinen tarina vetäisee kyllä mukaansa, mutta mässäilee liiaksikin väkivallalla ja kammottavuuksilla.
Slaughter tuntuu olevan todella suosittu; lähes kaikki löytämäni arviot ovat ylistäviä. Itse taas en ole kamalan ihastunut hänen väkivaltaiseen maailmaansa ja epämiellyttäviin, aggressiivisiin henkilöhahmoihin. Maailma tihkuu naisvihaa ja lasten hyväksikäyttö tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Lisäksi lukutaidoton poliisi ei vaan ole uskottava. Kai Amerikassakin sentään jonkinlaisen poliisikoulun joutuu käymään, myös niissä keskiaikaisissa piireissä, joissa naiset ja lapset ovat arvotonta pohjasakkaa?
Arvio: 3/5
tiistai 21. elokuuta 2012
Katja Kettu: Hitsaaja
62. Katja Kettu: Hitsaaja
Tapaamme miehen, joka hitsasi Estonian keulaportin ja jonka paras ystävä on orava. Alussa tuntuu, ettei Estonian uppoaminen tarinan teemana oikein kanna, mutta jossain vaiheessa kirja imaisi mukaansa ihan täysin ja huomasin olleeni väärässä. Henkilöt ovat raadollisen eläviä, kerronta mehukasta ja pohjoisen murre ihastuttavaa. Loppua kohden tarina äityy melko hurjaksi. Piti miettiä kahdesti, pidinkö tästä vai en. Synkkyydestä huolimatta tai ehkä juuri siksi, pidin.
Arvio: 4/5
Tapaamme miehen, joka hitsasi Estonian keulaportin ja jonka paras ystävä on orava. Alussa tuntuu, ettei Estonian uppoaminen tarinan teemana oikein kanna, mutta jossain vaiheessa kirja imaisi mukaansa ihan täysin ja huomasin olleeni väärässä. Henkilöt ovat raadollisen eläviä, kerronta mehukasta ja pohjoisen murre ihastuttavaa. Loppua kohden tarina äityy melko hurjaksi. Piti miettiä kahdesti, pidinkö tästä vai en. Synkkyydestä huolimatta tai ehkä juuri siksi, pidin.
Arvio: 4/5
perjantai 17. elokuuta 2012
Juha Itkonen: Seitsemäntoista
61. Juha Itkonen: Seitsemäntoista
Tarina alkaa hyväntuulisena ja huolettomana nuoren pojan elämän kuvauksena, mutta on lopussa jotain ihan muuta. Pidin ensimmäisestä osasta paljon ja ilahduin rakenteellisen ratkaisun yllätyksestä, mutta toinen osa, jossa tarinan kirjailija tilittää kirjailijuuttaan, on hieman puuduttava. Itkosen kieli on onnistunutta ja paikoin tunnelma on niin hyvin kuvattu, että tulee oma nuoruus elävästi mieleen. Toisessa osassa into lukea eteenpäin kuitenkin laimenee, mutta lopussa tarina vetää taas mukaansa.
Haluan lukea lisää Itkosta, koska kirjoittaa hän selvästi osaa. Mahtavatko vaan muutkin hänen kirjansa olla yhtä pirstaleisia?
Arvio: 4/5
Tarina alkaa hyväntuulisena ja huolettomana nuoren pojan elämän kuvauksena, mutta on lopussa jotain ihan muuta. Pidin ensimmäisestä osasta paljon ja ilahduin rakenteellisen ratkaisun yllätyksestä, mutta toinen osa, jossa tarinan kirjailija tilittää kirjailijuuttaan, on hieman puuduttava. Itkosen kieli on onnistunutta ja paikoin tunnelma on niin hyvin kuvattu, että tulee oma nuoruus elävästi mieleen. Toisessa osassa into lukea eteenpäin kuitenkin laimenee, mutta lopussa tarina vetää taas mukaansa.
Haluan lukea lisää Itkosta, koska kirjoittaa hän selvästi osaa. Mahtavatko vaan muutkin hänen kirjansa olla yhtä pirstaleisia?
Arvio: 4/5
perjantai 10. elokuuta 2012
Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
60. Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
Sain lopulta käsiini Nälkäpeli-trilogian viimeisen osan. Halusin tietää, miten tarina loppuu, mutta kun aloin lukea kirjaa, huomasin, ettei se kiinnosta yhtään. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tarina on trilogia aivan suotta. Ensimmäisessä osassa oli jotain ideaakin, mutta kaksi jatko-osaa tuntuvat melko keinotekoisilta ja väkisinväännetyiltä. Teinityttö pelastaa maailman... Hoh-hoijjaa. Sitä paitsi kirja oli pelkkää sotaa ja kuolemaa. Osaan vain kuvitella, minkälainen räiskintäelokuva tästä lopulta saadaan aikaiseksi.
Arvio: 2/5
Sain lopulta käsiini Nälkäpeli-trilogian viimeisen osan. Halusin tietää, miten tarina loppuu, mutta kun aloin lukea kirjaa, huomasin, ettei se kiinnosta yhtään. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tarina on trilogia aivan suotta. Ensimmäisessä osassa oli jotain ideaakin, mutta kaksi jatko-osaa tuntuvat melko keinotekoisilta ja väkisinväännetyiltä. Teinityttö pelastaa maailman... Hoh-hoijjaa. Sitä paitsi kirja oli pelkkää sotaa ja kuolemaa. Osaan vain kuvitella, minkälainen räiskintäelokuva tästä lopulta saadaan aikaiseksi.
Arvio: 2/5
tiistai 7. elokuuta 2012
Elina Loisa: Julkeat
59. Elina Loisa: Julkeat
Julkeat on nimensä mukaisesti kuvaus nuorista ihmisistä, jotka eivät halua tehdä töitä tai mitään muutakaan järkevää ja käyttävät hyväkseen muita ihmisiä saadakseen haluamansa - rahaa, alkoholia, seksiä, yösijan. Tarinaa voi lukea yhteiskuntakritiikkinä tai sitten vain kuvauksena nuoren naisen keinohohdokkaasta sekoilevasta elämäntyylistä. Pinnallinen tarina ei varsinaisesti ole, ja päähenkilön motiivitkin alkavat paljastua tarinan edetessä. Tätä tarinaa olisi helppo inhota ja uskon, että tämä saattaa ärsyttää monia, mutta minut se jätti aika välinpitämättömäksi. Enemmän tämä miellytti kuin Elina Tiilikan kirjat, jotka ovat teemoiltaan samanlaisia.
Arvio: 3/5
Julkeat on nimensä mukaisesti kuvaus nuorista ihmisistä, jotka eivät halua tehdä töitä tai mitään muutakaan järkevää ja käyttävät hyväkseen muita ihmisiä saadakseen haluamansa - rahaa, alkoholia, seksiä, yösijan. Tarinaa voi lukea yhteiskuntakritiikkinä tai sitten vain kuvauksena nuoren naisen keinohohdokkaasta sekoilevasta elämäntyylistä. Pinnallinen tarina ei varsinaisesti ole, ja päähenkilön motiivitkin alkavat paljastua tarinan edetessä. Tätä tarinaa olisi helppo inhota ja uskon, että tämä saattaa ärsyttää monia, mutta minut se jätti aika välinpitämättömäksi. Enemmän tämä miellytti kuin Elina Tiilikan kirjat, jotka ovat teemoiltaan samanlaisia.
Arvio: 3/5
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Karin Fossum: Ken sutta pelkää
58. Karin Fossum: Ken sutta pelkää
Teki mieli lukea taas dekkari. Tässä tapahtuu murha ja pankkiryöstö, ja epäiltyjen tiet risteävät. Suomalaislähtöisen pahiksen nimi on Erkki Jorma, mikä hieman huvitti.
Tarina on taas kekseliäästi rakennettu ja henkilöt tuntuvat aidoilta. Ehdottomasti luen lisää Fossumia.
Arvio: 3/5
Teki mieli lukea taas dekkari. Tässä tapahtuu murha ja pankkiryöstö, ja epäiltyjen tiet risteävät. Suomalaislähtöisen pahiksen nimi on Erkki Jorma, mikä hieman huvitti.
Tarina on taas kekseliäästi rakennettu ja henkilöt tuntuvat aidoilta. Ehdottomasti luen lisää Fossumia.
Arvio: 3/5
perjantai 3. elokuuta 2012
Carol Shields: Ruohonvihreää
57. Carol Shields: Ruohonvihreää
Jo edesmenneen Shieldsin uusin suomennettu romaani on kirjoitettu 70-luvulla, mikä näkyy lähinnä hullun halvoissa hinnoissa, joita tekstissä mainitaan. Muuten tarina epävarmasta naisesta, joka matkustaa äitinsä häihin, ei tunnu kovin vanhentuneelta. Miksiköhän Shieldsin kirjoissa naiset aina ovat niin epävarmoja ja hössöttävät pikkuasioista? Sekö on sitä naiseutta ja naisen elämää?
Shieldsin sanotaan olevan arjen pienien yksityiskohtien ja naisen elämän tapahtumien tarkka ja taitava kuvaaja. Jostain syystä näiden tarinoiden päähenkilöt, tietynlaiset naistyypit, ovat usein todella ärsyttäviä, mutta mukaan mahtuu silti oudohkoa huumoriakin ja odottamattomia juonenkäänteitä. Pidän kirjoitustavasta enkä ehkä liikaa lue tämänkaltaisia kirjoja, joten tämäkin tuntui mukavalta vaihtelulta. Tarinassa siis eronneen keski-ikäisen naisen seitsenkymppinen äiti on menossa uusiin naimisiin. Tarinan jännite rakentuu oudon ruohonlähettäjän henkilöyden ja naisen pojan katoamisen ympärille. Ihan luettava kirja, omassa lajissaan onnistunutkin. Suosittelen keski-ikäisille naisille.
Arvio: 3/5
Jo edesmenneen Shieldsin uusin suomennettu romaani on kirjoitettu 70-luvulla, mikä näkyy lähinnä hullun halvoissa hinnoissa, joita tekstissä mainitaan. Muuten tarina epävarmasta naisesta, joka matkustaa äitinsä häihin, ei tunnu kovin vanhentuneelta. Miksiköhän Shieldsin kirjoissa naiset aina ovat niin epävarmoja ja hössöttävät pikkuasioista? Sekö on sitä naiseutta ja naisen elämää?
Shieldsin sanotaan olevan arjen pienien yksityiskohtien ja naisen elämän tapahtumien tarkka ja taitava kuvaaja. Jostain syystä näiden tarinoiden päähenkilöt, tietynlaiset naistyypit, ovat usein todella ärsyttäviä, mutta mukaan mahtuu silti oudohkoa huumoriakin ja odottamattomia juonenkäänteitä. Pidän kirjoitustavasta enkä ehkä liikaa lue tämänkaltaisia kirjoja, joten tämäkin tuntui mukavalta vaihtelulta. Tarinassa siis eronneen keski-ikäisen naisen seitsenkymppinen äiti on menossa uusiin naimisiin. Tarinan jännite rakentuu oudon ruohonlähettäjän henkilöyden ja naisen pojan katoamisen ympärille. Ihan luettava kirja, omassa lajissaan onnistunutkin. Suosittelen keski-ikäisille naisille.
Arvio: 3/5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)